Annalle tuli mieleen

¿La primavera?

2012-02-07T21:19:00.003+02:00

Espanjan mittapuulla hyisevän kylmän (yöllä -3 astetta, mitä??) viikonlopun jälkeen tällä viikolla on vihdoinkin alkanut olla lämpimämpää. Jos olisin kylmiä ilmoja kaivannut, olisin hakenut vaihtoon britteihin. Tämä on mielestäni oikeus ja kohtuus. Eilen ja tänään lämpömittari näytti jo parikymmentä astetta ja kahvit pystyi juomaan ulkona t-paitasiltaan. Ihanata. Alkoi ihan kauheasti kevättämään.

Kevättäminen on ilmiö, joka kuvaa hyvin sitä muutosta, joka minussa tapahtuu ilmojen lämmetessä. Kymmenen asteen lämmönnousun jälkeen olen innostuneempi kaikesta ja etenkin suhtaudun tulevaisuuteen myönteisemmin. Kevättämiseen kuuluukin olennaisena osana kevään suunnittelu. Luulenpa, että tämänkertainen kevättäminen on voimakkaampi kuin vuosiin. Asenne opiskeluunkin on pikkaisen positiivisempi. Joo, se on ihan hyvä juttu, mutta erityisen iloinen olen siitä, että flunssaisen ja flegmaattisen syksyn jälkeen minusta tuntuu, että jaksan käydä bileissä ja matkustella enemmän.

Tänä keväänä on luvassa mm. seuraavaa

Helmikuu (mun kevät alkoi nyt)

1) Uusien vaihtareiden tervetuliaisbileet
2) Vanhojen vaihtareiden kotiinlähtöbileet (yhdet peruukkiteemalla, toiset flamencoasuissa)
3) Karnevaalit Cadizissa (lähdetään perjantaina iltayhdeksältä, käydään Cadizissa bailaamassa ja tullaan aamuyhdeksäksi takaisin)
Wikipediaa: The Carnival of Cádiz is one of the best-known carnivals in Spain. The whole city participates in the carnival for more than two weeks each year, and the presence of this fiesta is almost constant in the city because of the rehearsals, recitals, and contests held throughout the year.
Lisää tietoa täältä

Maaliskuu

Visiitti Gibraltarille
Matka Barcelonaan
Muutakin matkustelua

Huhtikuu

1) Semana Santa aka pääsiäisviikko
Pääsiäinen on hevisti isompi juttu täällä kuin Suomessa. Odotan melkoista hulinaa.
Wikiä: Holy Week in Seville (Spanish: Semana Santa de Sevilla) is one of the most important traditional events of the city. It is celebrated in the week leading up to Easter (Holy Week among Christians), and is one of the better known religious events within Spain. This week features the procession of pasos, floats of lifelike wooden sculptures of individual scenes of the events of the Passion, or images of the Virgin Mary showing restrained grief for the torture and killing of her Son. Some of the sculptures are of great antiquity and are considered artistic masterpieces, as well as being culturally and spiritually important to the local Catholic population.

2)Äidin kyläily
3)Feria
Wikiä: The fair officially begins at midnight on Monday, and runs six days, ending on the following Sunday. During past fairs, however, many activities have begun on the Saturday prior to the official opening. Each day the fiesta begins with the parade of carriages and riders, at midday, carrying Seville's leading citizens which make their way to the bullring, La Real Maestranza, where the bullfighters and breeders meet.
For the duration of the fair, the fairgrounds and a vast area on the far bank of the Guadalquivir River are totally covered in rows of casetas (individual decorated marquee tents which are temporarily built on the fairground). Some of these casetas belong to the prominent families of Seville, some to groups of friends, clubs, trade associations or political parties. From around nine at night until six or seven the following morning, at first in the streets and later only within each caseta, you will find crowds partying and dancing "Sevillanas", drinking Jerez sherry, or manzanilla wine, and eating tapas
Tosin sanoen odotan hulinaa.

Toukokuu

1)1.-6.5 IBIZA!! Ai jumankekka, rai rai!

2)Muiden Suomi-ihmisten kyläilyt ehkä?

Kevättää kevättää kevättää!

TäysinEspanjaanLiittymätönHömppäPostaus

2012-02-06T23:25:00.004+02:00

Nöf nöf!

Olen näköjään ollut liian kauan samassa hiusvärissä (noin vuoden, puolitoista, herran tähden!), koska mieleni on vallannut piinaava ajatus hiusten melko radikaalista värjäyksestä. Haluaisin kylmän punaiset, melkein violetit hiukset. Sen väriset hiukset ovat niin mahdottoman seksikkäät.

(Kaikki pikkaisen erisävyisiä, ihania kaikki. Eka on lempparini)
Tuon hiusvärin kanssa sopii parhaiten vaalea, kuulas ja hyväkuntoinen iho sekä sopusohtuiset kasvonpiirteet ja valkoiset hampaat. Minulla ei ole niistä mitään. Mutta kun kuvittelen itseni tuonvärisissä hiuksissa, tatuointieni kanssa, valkoisissa ja mustissa vaatteissa.. Vou. Mielikuva päässäni on paljon seksikkäämpi kuin todellisuus.

Punatukkaiset naiset vaikuttavat mielestäni itsevarmoilta, meneviltä, suosituilta. Taas, en ole mitään noista. Luulen, että itsevarmuuteni ei kantaisi punaisia hiuksia. Enhän tuntenut itseäni mukavaksi mustassakaan tukassa. Silloinkin olisi pitänyt olla itsevarmempi. No, vähän emo silloin olin, mutta en tykännyt siitä.

Tiedän, että vaalea sopii minulle parhaiten. Silmiini ja ihooni. Ehkä vaatetyyliinikin. Entä luonteeseeni? Olenko herttainen luonnonlapsi tai bailaava bimbo? Jälkimmäinen ehkä sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät tunne minua.Pitääkö ulkoisen olemuksen ylipäätään vastata sisäistä oloa? Entä asettaako omat kasvot rajoituksia hiusvärin valinnalle? Löysin jälkimmäisestä keskustelun (täältä), poimin sieltä kohtia, jotka voisivat estää minua värjäämästä:

"Mitä voimakkaampi väri (platinanvaalea, musta, punainen, voimakas kastanjanruskea) hiuksiin laitetaan, sen enemmän se korostaa ihon virheitä"

"Vääränsävyisiä hiuksia on todella paljon. Minä olen sitä mieltä, että väri/sävy jota ei esiinny lainkaan luonnostaan, ei pue ketään"

"Hailakanväriset silmät ja voimakas hiusväri eivät myöskään ole kovin imarteleva yhdistelmä."

"Toinen sävy on lilaan vivahtavat ruskeat, hyvin kova ja kylmä sävy, jota varsinkin suomalaisten tulisi välttää. Ja kolmas tulee mieleen on punainen, siis "puhdas punainen", ei siis sävy, joka punahiuksisilla on luonnostaan, vaan viimeisten vuosien muotivillitys punainen. Kauhistus, kun joku arkipäiväisen näköinen ihminen, keski-ikäinen nainen vaikkapa, vetäisee sellaisen "piristävän värin" päähänsä, meikittömänä, ei kovin kaunispiirteisenä ja ehkä vielä vähän tukevanakin... eikö sellaista voisi vaikka laissa kieltää? ;-)"

Ja se käytännön juttu. Punaista väriä ei saa millään pois tukasta ja sen jälkeen vaihtoehtoina on vain tummemmat sävyt. Ja tykkään tästä blondistakin.

Silti.

(Mikä laadukas kuvanmuokkaus! :`D)

No ei ainakaan vaihdon aikana, myönnän tykkääväni espanjalaismiesten "Hola, rubia!" -huomiosta ;)Vai kenties peruukkiostoksille?

ps. Kahdeksas tatska raaputettu!

Annan espanjalainen kokkikoulu osa 1 sekä paskartelua

2012-02-05T22:04:00.002+02:00

Päätin tässä taannoin, että viimeisten viiden jäljellä olevien vaihtokuukausien aikana opettelen tekemään jotain espanjalaisia ruokia. Täällä päin syödään kauheasti uppopaistettuja ruokia, joista en kauheasti tykkää; ne on paitsi ällöttävän rasvaisia ja epäterveellisiä, kuuman öljyn kanssa leikkiminen on tämmöiselle aloittelevalle sählärikokille pikkaisen liian vaarallista.

Aloitin kokkailut gazpachosta, joka on siis kylmää tomaattikeittoa.

Gazpacho 1:lle

1/2 punainen paprika
1/4 kurkku
1/3 valkosipulin kynsi (en tykkää yhtään "raa´an" valkosipulin mausta, joten korvasin tämän valkosipulirouheella. Innostuin vähäsen liikaa sen kanssa ja pistin sitä varmaan 1 ruokalusikallisen. Suussani maistuu paahdettu valkosipuli varmaan viikon)
ripaus pippuria ja suolaa
1 tl punaviinietikkaa (ei ollut, korvasin balsamietikalla. Toimii silläkin)
loraus oliiviöljyä
muutama tomaatti
pieni pala chiliä (en laittanut)
sokeria (unohdin laittaa)

Pese ja pilko vihannekset. Laita muut ainekset paitsi tomaatit tehosekoittimeen ja aja sileäksi tahnaksi (meillä ei ole tehosekoitinta, joten yritin sauvasekoittimella saada paprikoita rikki. Hirveän hauskaa.). Lisää lopuksi tomaatit ja pyöritä hetki suurella teholla. Jos ajat liian kauan, tomaatinkivet menevät rikki ja keitosta tulee kitkerää (ärsyttää tämmöiset "jos teet jotain liian kauan niin..", mistä ketusta tiedän milloin on liian kauan.. Ratkaisin tämän jättämällä tomaatinkivet kokonaan pois, ha ha).

Jos haluat hienostella: Paseeraa keitto halutessasi siivilän läpi kauhalla painellen.

Jäähdytä keitto kunnolla ennen tarjoilua.

Nam. Hyvää ja kevyttä.

Koulusta on yli viikon tauko, joten minulla on ollut aikaa tehdä kaikkea semiturhaa. Kokkailun lisäksi askartelinpaskartelin kollaasin, joita rakastan tehdä. Niin terapeuttista, aivot nollille -toimintaa. Tällainen tälla kertaa:

Viikon kiva aktiviteetti

2012-02-03T16:33:00.002+02:00

Tämä viikko on ollut tyhmä: panikoiminen espanjan suullisessa, psykan tentin hylätty, viimeinen tentti, väsymystä.. Silti (tai siksi) tämän viikon kiva aktiviteetti ei ole kovin ihmeellinen. En mene johonkin "TÄÄ ON HEI SEVILLAN SIISTEIN JUTTU" -paikkaan. Mutta aika innoissani olen tästäkin. Olen päättänyt, että otan vaihtovuoden aikana tatuoinnin. Tänään menen varaamaan itselleni ajan. Seuraavan puolentoista tunnin ajan (paikka aukeaa viideltä) harjoittelen sanomaan espanjaksi: "Haluaisin tatuoinnin.. tällaisen, suunnitteletko sen minulle.. tänne.. minulle sopii tällöin ja tällöin".

Alun perin suunnittelin ottavani suht ison linnun reiteeni. Joku ehkä muistaa selostukseni siitä, miten pelkään lintuja ja seuraavan tatuoinnin tulee kuvata pelkojen voittamista. Minulla ei taida kuitenkaan olla rahaa tällaiseen tatuointiin nyt, enkä oikein usko, että olen voittanut pelkojani vielä. Joo, hyppäsin benjin, mutta samanlainen nössönsössön olen vieläkin. Lintu kuvastaisi enemmän semmoista voittaja-asennetta. Koko ajan siinä lintusuunnitelman vieressä on pyörinyt mukana espanjankielinen teksti -idea. Normaalisti en tykkää tekstitatuoinneista, koska ne ovat yleensä mukahauskoja tai korneja. Nyt olen itse kuitenkin taipumassa sellaisen puolelle, koska se olisi espanjaksi. Ja tekstin sisältö ei ole ainakaan mukahauska (jokainen sitten muodostaa oman mielipiteensä siitä korniudesta). Ei mitään "Life is a bitch and then you die" -osastoa. Teksti on yksinkertaisesti: No tengas miedo de vivir (Älä pelkää elää). Tarkistin kämppiksiltä, että se on oikein, eikä tarkoita "Perunat majoneesilla".

Otan kuvan Tatau -tatuointiliikkeessä, joka on tässä aika lähellä ja jota on muutamat muut vaihtarit kehuneet (sen lisäksi, että on laadukas, niin on myös aika edullinen kuulemma). Tekstitatuointi on lisäksi aika varma, se pitäisi olla aika helppo tatskata. Eri asia, jos ottaisin muotokuvaa. Silloin pitäisi nähdä tulevan tatoijan koko työhistorian tatuoinnit.

Tykkäisin tämäntyylisistä fonteista:

Kuva tulee oikealle jalkapöydälle (olen kuullut, että se on kyljen jälkeen kaikkein kivulian paikka, jaiks).

Jännää. Olen viisi vuotta vastustanut tekstitatskoja, mutta nyt olen menossa ottamaan itselleni sellaisen. Kauhea takinkääntäjä minäkin. Ja se on jo kahdeksas. Olen asettanut itselleni rajan kymmeneen. Kaksi viimeistä täytyy säästää johonkin todella merkittävään.

Ah, arki

2012-02-01T18:59:00.003+02:00

Ystäväni ehdottamana kirjoittelen teille tällä kertaa normaalista päivästä Sevillassa. Arkipäivisistä asioista, joita olen huomannut ja udellut täällä.
Miltä näyttää sevillalaisen arki?

Ruokailut

Aamulla ihmiset syövät yleensä vähän. Yleinen aamupala on kahvia ja pala paahtoleipää (itse en pääsisi noin pienellä liikkeelle minnekään). Aamupalan ja lounaan välillä napostellaan. Opiskelijoiden kohdalla se tarkoittaa yleensä välipala-automaatista tai kioskista ostettua keksiä tai pientä sipsipussia. Lounas syödään yhden ja puoli neljän välillä (kämppikset syövät melkeinpä joka päivä kahdelta, silloin keittiössämme on todella ahdasta kun neljä naista koittaa kokata samaan aikaan. Aika monet espanjalaiset syövät kotonaan, mutta väkeä riittää ravintoloissakin. Lounas on yleensä tukeva. Kämppisteni tyypillinen lounas on pastaa jonkin lihan kanssa (huomattavasti enemmän sitä pastaa kuin lihaa). Salaatit eivät ole suosittuja, ja jos niitä syödään, niihin läträtään oliiviöljyä, etikkaa, suolaa ja pippuria (sehän olisi ihan kamalaa, jos vihannekset maistuisivat edes pikkaisen vihanneksille). Minulle kettuillaan salaatin puputtamisesta, ja kehotetaan syömään enemmän. Ruuat ovat aika hiilihydraattipainotteisia, koska lounas on espanjalaisille päivän tärkein ateria. Joskus kuuden aikaan juodaan teetä tai kahvia ja ehkä syödään joku hedelmä. Illallinen ei ole Espanjassa kovin tärkeä, vaan silloin syödään aika pienesti ja/tai kevyesti (eli siis rasvaista ruokaa vähän tai sopivasti jotain terveellisempää), mikä on ihan ymmärrettävää, sillä normaali illallisaika on yhdeksän ja yhdentoista välillä. Ruokarytmiin oli aluksi tosi vaikea tottua.

(WIKIPEDIAA)Espanjalaiselle ruokakulttuurille tyypillisintä ovat suuret alueelliset vaihtelut. Jokaisella maakunnalla on omat tyypilliset perinneruokansa, ja jopa ruoissa käytetyt ainekset saattavat erota suuresti toisistaan alueesta riippuen. Yhteistä espanjalaiselle ruokakulttuurille ovat oikeastaan vain viini, erilaiset juustot ja leikkeleet (erityisesti serrano-kinkku) sekä oliiviöljy. Yhteisenä piirteenä voidaan myös pitää sitä, että Espanjassa ruokailu ei ole vain syömistä varten, vaan se on tärkeä ystävien tai perheenjäsenten kokoontumis- ja seurusteluhetki. Koko Espanjaan levinnyt tapasnapostelu alun perin andalusialainen tapa.

Täälläpäin syödään paljon paistettua kalaa ja lihaa, uppopaistettuja ”kroketteja” (taikinan sisällä lihaa, pinaattia tms), appelsiineja (oi että ne on täällä hyviä), erilaisia kinkkuja, oliiviöljyssä tulvivia ruokia sekä oudonmakuisia mantelikeksejä.

Ihmisten vuorokausirytmi:

Aamulla herätään 7-9 maissa. Lounaan jälkeen nukutaan päikkärit (ainakin meillä, en tiedä miten yleistä se oikeasti on.. Tuskin työssäkäyvät ihmiset sitä kauheasti harrastaa). Tuntuu siltä, että iltapäivällä koko kaupunki hiljenee. Illalla valvotaan aika myöhään arkenakin. Jos ollaan kotona, jauhetaan muiden talossa asuvien kanssa henkeviä noin yhteen asti (en ole kovin osallistunut näihin, minä tarvitsen ne 8-10 tunnin yöunet ((en ole kertakaan joutunut heräämään 7-8, koska valitsin kurssini ovelasti))) tai lähdetään keskustaan tapasbaareihin perheen kesken tai kaveriporukalla. Pientenkin lasten perheet saattavat hengata ravintolassa vielä kahdentoista aikaan. Lapsi kitisee, tai nukkuu ja vanhemmat mutustavat kaikessa rauhassa kinkkua. En tajua millä järjellä paikalliset jaksavat käydä töissä.

Koulu- ja työpäivät:

Lasten koulupäivät kestävät yleensä 9-12 ja 15-17. Kahdentoista ja kolmen välillä käydä kotona syömässä, tai syödään koululla maksullinen ruoka. Lapset aloittavat koulun jo 3-vuotiaina, mutta sen ikäisten koulu vastaa varmaankin aika paljon suomalaisten päiväkotien touhuja.
Yliopistossa luentoja on satunnaisesti, riippuen siitä, millaisen lukujärjestyksen on itselleen verisuoni päästä poksahtaen saanut itselleen väkerrettyä. Kahden ja puoli neljän välillä ei yleensä ole luentoja, viimeiset luennot voivat loppua vasta yhdeksältä.
Töissä ollaan kahdeksan tuntia päivässä. Työpäivän alkamisesta ja loppumisesta ei voi sanoa mitään yleistävää. Esimerkiksi katujen siistijät aloittavat työnsä yhden, kahden aikaan yöllä. Toimistotyöntekijöillä ja opettajilla on varmaan ”normaalein työpäivä”, mutta samahan se on Suomessakin. Taitaa olla lisäksi ihan työpaikkakohtaista, kuinka pitkä "siestatauko" on. Kun suomalaisilla vanhemmilla on ongelmana lasten lyhyet koulupäivät, niin täällä varmaan pitkät siestatauot.

Kaupat, virastot, ravintolat
Useimmat kaupat ja virastot aukeavat kymmeneltä, ovat kiinni kahdesta viiteen, jonka jälkeen ovat taas auki kahdeksaan asti. Pikkaisen isommat kaupat ovat auki yleensä suurin piirtein aamukymmenestä iltakymmeneen. Pienet ravintolat ovat auki yhdestä neljään päivällä ja kahdeksasta yhteentoista illalla. Isojen katujen ”turistiravintolat” ovat auki 14 tuntia päivässä, mutta ruokalista vaihtelee kellonajasta riippuen. Pankit saattavat olla auki miten sattuu, jotkin ovat auki vain aamupäivisin. Näistä voi päätellä jotain espanjalaisten työajoistakin.
Yhtenä huomattavana erona Suomeen on, että joka asuinalueella/korttelissa on useampia ravintoloita. Espanjalaiset syövät huomattavasti enemmän ravintoloissa kuin suomalaiset. Perusitalialaisten, -kiinalaisten, -japanilaisten ja roskaruokapaikkojen lisäksi on paljon paikallisia ruokia tarjoavia ravintoloita ja tapasbaareja. Espanjalaisten ylpeys omasta ruokakulttuurista on jotenkin hellyttävää.

Muuta tyypillistä espanjalaisessa arjessa, ainakin meidän asunnossa:
Simpsonit katsotaan aina kahdelta ja yhdeksältä. Suihkussa käydään lähes poikkeuksetta iltaisin. Jos liian moni sähkölaite on samaan aikaan käytössä, sähköt menevät. Erityisesti iltaisin saa olla koko ajan leikkimässä sulakekaapin kanssa. Viikon paras bilepäivä on torstai, koska fiksut eivät ota luentoja perjantaille. Perjantaisin lähdetään vanhempien luokse. Liikunnalle ei yleensä ole aikaa kuin vasta aika myöhään illalla.

Noticias

2012-01-31T16:30:00.003+02:00

Hola. Tänään oli espanjan suullinen koe, jossa koin totaalisen black out´in, josta menin paniikkiin. Ihan kamalaa. Ei siitä sen enempää.

Tuntuu, että Suomessa ei puhuta muusta kuin presidentinvaaleista. Facebook on täynnä "Jee/hyi Niinistö, Jee/hyi Haavisto" -päivityksiä ja lehtien nettisivuja ei jaksa lukea, koska täytyy selata alas asti, ennen kuin löytää jotain muuta kuin vaalijuttuja.

Sillä aikaa täällä puhuttaa:

- Talouskriisi, totta kai. Espanja on melkoisissa vaikeuksissa taloutensa kanssa.(Tästä ei jaksa kirjoittaa enempää)

- Itäisestä Andalusiasta löytyneet viisi kasvihuonetta, joissa kasvatettiin marihuanaa. Kasvihuoneissa oli yhteensä 400 kasvia. Pikkainen bisnes ollut jollakin pystyssä.

- Málagan rannalta löytynyt tatuoidun, puukotetun, pitkään hukuksissa olleen nuoren miehen ruumis. Ruumista ei ole vielä tunnistettu.

- Lentoyhtiö Iberian toistuva lakkoilu ja lentojen peruutukset.

- Työttömyys. Kaikkiaan 22.85 prosenttia espanjalaisista on tällä hetkellä vailla työtä.

- 17-vuotiaan sevillalaisen Marta del Castillon murhaajan oikeudenkäynti. Marta del Castillo katosi vuonna tammikuussa 2009. Murhasta pidätettiin 21 -vuotias Miguel Carcaño, jonka oikeudenkäynti oli hiljattain. Carcaño sai (VAIN?!) 20 vuotta ehdotonta vankeutta. Martan ruumista ei ole löydetty, sillä Carcaño vaihtelee tarinaansa jatkuvasti. Ihmiset ovat viime päivinä tuoneet paljon kynttilöitä Sevillan oikeustalon portaille.

- Sekä 11 eläkeläistä kiduttaneen ja murhanneen Joan Vilan oikeudenkäynti.

Että näin iloista täällä. Tarkemmin ajatellen on hyvä, jos uutisoidaan vain yhdestä, suht neutraalista asiasta. Jos ei ole huonoja uutisia, voisi kuvitella, että asiat olisivat suhteellisen hyvin, eikö? En tosin ole jaksanut Suomen uutisia kauhean tarkkaan seurata, onko jotain kamalaa tapahtunut? Yhden maailman hauskimman miehen, Pekka Jalavan kuoleman lisäksi?

(Olipa asiallinen postaus, oho)

Art Fashion/ Fashion Art

2012-01-28T04:20:00.004+02:00

Kello 3.20. Ei nukuta yhtään! Mahtavaa. Ei ollut fiilistä lähteä tanssimaan, joten nyhvätään kotona nördäämässä.

Sain valokuvata Fashion Art -näyttelyssä ja minähän kuvasin! Olin kuitenkin laiska blogittaja, enkä jaksanut kirjoittaa muistiin taitelijoiden/suunnittelijoiden nimiä, tsori. Tässä pikkaisen näyttelyn antia:

Jostain asuista tuli sellainen "Hei en ole mikään muotisuunnittelija, vaan taiteilija! Siksi teen jotain mahdollisimman outoa!" -olo, enkä niistä kauheasti tykännyt. Niissä kiinnostavinta oli materiaalien valita. Esim:

Oli tosi virkistävää käydä näyttelyssä, olin sen jälkeen tosi hyvällä päällä. Päätinkin, että tästä eteenpäin käyn kerran viikossa jossain, jossa en ole ennen käynyt, ja joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Välillä on ollut sellainen olo, että olen elellyt tätä vaihtovuottani vähän säästöliekillä. Nyt olisi korkea aika ottaa paitsi vaihto-opiskelijuudesta, myös vaihtokaupungista kaikki irti. Siis - kerran viikossa jotain uutta ja kivaa.

Nyt nukkumaan - buenas noches!

Kohtaamisia

2012-01-27T16:03:00.003+02:00

Tänään, kun olin menossa kotiin psykologian tentin jälkeen (oli muuten aika jännittävä tentti, sarjassamme "Nyt oon valinnut liian monta a-vaihtoehtoa peräkkäin, nyt on pakko tulla b tai c"), näin erittäin kiehtovan ihmisen. Liikennevaloissa vieressäni seisoi tosi pitkä ja tosi laiha nuori mies, joka paitsi näytti myös tuoksui ihan lampaalta. Hänellä oli myös reppu, jossa oli jotain eläimiä, luultavasti pupuja. En meinannut saada katsettani irti tästä mahtavuudesta...

..kunnes samaisiin valoihin juoksi vastaan nainen suu auki. Naisen ilme oli niin huvittava, että lakkasin tuijottamasta lammasmiestä ja aloin hihittämään naiselle. Ei kukaan juokse suu niin paljon auki!

Erikoiset tapaukset seurasivat minua kotiin asti, sillä samantien kun aloin laittaa ruokaa, ovikello soi. Oven takana oli harvahampainen laitapuolenkulkijanainen matkalaukun kanssa, pyysi jotain syömistä. Olin julma ja sanoin vain "ei" ja suljin oven. Minähän en ruuastani jaa! Minun ruoka.

Random.

Päätin ottaa tavakseni palkita itseäni jotenkin jokaisen tekemäni tentin jälkeen. Keskiviikon espanjan kirjallisen palkintona oli suklaa. Tämänpäiväisen jälkeen ajattelin antaa itselleni visuaalisia elämyksiä. Menen tästä pari tunnin päästä samoilemaan yhteen kaikkein kauneimpaan puistoon, Parque Maria Luisaan, jonka jälkeen menen näyttelyyn.

Näyttelyn aihe ’Fashion Art by Manuel Fernandez’

Mikäli ymmärsin oikein, näyttelyssä on esitteillä asuja, jotka ovat suunnittelleet espanjalaiset ja etelä- amerikkalaiset taiteilijat ja suunnittelijat yhdessä. Näyttely on lisäksi ilmainen! UUUh. Toivottavasti saan ottaa kuvia.

Y tú, ¿que has hecho?

2012-01-24T17:42:00.002+02:00

Mañana tengo el examen escrito de español, socorro! Los últimos días no he hecho nada más que estudiado, he estado una persona muy anti-social. Mis pausas únicas han sido cuando he comido o dormido. No he hecho deporte, nada. Vale, cuando he visto "Cuéntame como pasó", he dibujado en mismo tiempo imagenes como éstos:
(Huomenna olisi sitten tiedossa espanjan kirjallinen tentti, apua! Viime päivät olen vain opiskellut, ollut oikein erakkojen erakko. Olen kuitenkin Francon ajan katsomisen aikana ehtinyt samalla piirrellä tällaisia):

Dibujar es el metodo terapeútico mejor para paliar el estrés, aunque me resulta bastante frustante colorear estas rosas.. (Toimii ernomaisena stressin lieventäjänä, vaikkakin ruusujen väritys oli aika turhauttavaa.)

Me molesta un poco que no he tenido tiempo compras en rebajas. Solo he comprado una falda y pantalones cortos de piel.
Creo que me voy a compras ahora! Tengo que salir a algún sitio antes que vuelvo loca! No me se ha creado estar en la casa. Y por supuesto, ir a compras es como terapia. Algún dia voy a sacar fotos de mis compras. Me voy, hasta luego!

(Pikkaisen häiritsee, etten ole ehtinyt kunnolle alennusmyynneille, yhden hameen ja nahkasortsit olen ostanut.. Taidankin mennä nyt, alkaa tämä neljän seinän sisässä kykkiminen käydä hermoon. Ja shoppailuhan on kuin terapiaa. Ehkä saisin mahdollisista löydöistä myös postauksen aikaiseksi. Nyt meen, moi!

Olipahan harvinaisen turha postaus :D

Cantemos toodoos juntoooos!

2012-01-22T16:06:00.005+02:00

Valittelin tuossa aiemmin, etten tunne espanjalaisia bändejä tai artisteja (Ei voi sanoa tuntevansa espanjalaista musiikkia, jos mieleen tulee vain Bailando, Asejere ja Macarena..), vaan espanjankielisen musiikin tuntemukseni rajoittuu etelä-amerikkalaisiin musiikintekijöihin. Tein tänään pientä tutkimustyötä ja tällaista löysin:

Ojos de Brujo (Hyvin espanjalaista, ehkä pikkaisen liikaa. Ei kolahda.)

La Oreja de Van Gogh (aika kauheeta..)

Heroes del silencio (Vähän vanhempaa..Aika mitäänsanomatonta tämäkin)

Amparanoia (Ihan kiva. Sopii tietynlaiseen fiilikseen, kun haluaa olla oikein espanjalainen ja vähän keikuttaa pyllyä, mutta ei mitään mahdollisuuksia lempiartistien listalle.)

Jarabe de Palo (lässynlässynlää)

O'funk'illo (Hei täähän oli jo aika siisti! Funkia, beibe)

Macaco (Espanjalainen hiphop vaikuttaa kivalta!)

Un pingüino en mi ascensor (Pingviini hississäni :D Ihan kivaa.)

La Buena Vida (mukavaa musiikkia, tästä tuli hyvälle mielelle. Tästä ei kuulu espanjalaisuus niin paljon läpi)

La Pegatina (Pikkasen liian hyväntuulista minulle, mutta mikä video! Tämä menisi varmaan kesällä ja pikkuhumalassa erittäin hyvin.)

Chambao (Vaikka tämä on hyvin espanjalaista, TÄSTÄ TYKKÄÄN!)

Love of lesbian (Sopii rauhallisiin iltoihin, ei ärsyttänyt.)

Mecano (Tämä laulu on ehdottomasti yksi hienoimmistaa espanjankielisistä lauluista ikinä. Mecano on alkuperäinen esittäjä.)

The Killer Barbies (Jee!)

Boikot (Nyt taisi löytyä lemppari!! Myönnetäänköön, että sisälläni asuu pieni kommari-punkkari.)

Pignoice ( no ihan jees)

Mägo de oz (Hauskaa irkkutyylistä rokkia, "Nyt ryypätään!" -meinikiä.)

Marea (Ihan asiallista ja hyvää rokkia, joskaan ei ihan tarpeeksi koukkua minulle)

Papa Topo (Kämppis tutustutti minut tähän. Hyväntuulisen musiikin täytyy olla tietynlaista, että siitä tykkää. Tämä on sellaista. Ihana video.)

Ska-P (kauheasti tuntuvat lauleskelevat marihuanan laillistaminen puolesta.. Jälleen kesämusiikkia, ehdottomasti kaivan tämän esiin taas kun säät vähän lämpenee.)

La Sonrisa de Julia (Anna tykkää tästä)

Dj Marta (fiesta fiesta fiesta! Haha, aika kauheeta sontaa :D Haluaisin nähdä ihmisten yrittävän tanssia tämän tahtiin.)

El Canto del Loco (Tällaista aika persoonatonta poprock-touhua. Radiosta tultuna ei ärsytä, vaan menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.)

No, no, noh? Kolahtiko teihin joku näistä? Minusta tuntuu, että jotkin paljon paremmat tapaukset odottavat vielä löytämistään.

Vanha kunnon Mikä vituttaa -lista

2012-01-21T00:33:00.002+02:00

(Olin aikeissa kirjoittaa kämppiksistäni, mutta kirjoitus oli niin negatiivinen, etten halunnut julkaista sitä. Minulla on kivat kämppikset, jotka eivät ansaitse tulla mollatuiksi pahan tuuleni takia. Säästän sen postauksen myöhemmäksi.)

Olen taitava tekemään muut iloisiksi ja olen siitä ylpeä, mutta minun kohdallani kolikon toinen puoli on se, että minut on todella helppo saada ärsyyntymään. Viimeiset kaksi päivää olen ollut niin pahalla päällä, että jonkinlaisen väliaikaisen mielenrauhan saavuttamiseksi on kirjoitettava päivitetty Mikä vituttaa -lista.
(Ja ei, en varmana kirjoita espanjaksi! Tämän päivän espanjan harjoitteluna toimi Francon ajan katsominen ilman tekstityksiä.)

Minua vituttaa:

- eilinen flamenco-tunti, jolla liikuin kuin liikuntarajoitteinen norsu. Tunsin itseni kaikkea muuta kuin tuliseksi ja sulavaksi. Hävetti ja turhautti. Olin niin vihainen itselleni siitä, etten oppinut yksinkertaisiakaan juttuja, että mökötin puolet tunnista niin kuin joku teini.

- yksi tyttö flamenco -tunnilla. Ko. tyttö näyttää aina siltä, että luulee olevansa muiden yläpuolella. Todella tympeän näköinen tapaus, jota joudun katselemaan kaksi kertaa viikossa, koska olemme samalla kurssilla.

- Yhden poikaystävä on nyt kylässä, ne kökkii kylpemässä pari tuntia ja kiljuu siellä (kuulen kaiken huoneeseeni). En jaksa lähteä pois, vaan kuuntelen kuhertelua.

- Tämä kyseinen kämppis on ärsyttänyt koko tämän päivän. Ihan kaikki, mitä hän on tehnyt, on ottanut päähän.

- Tänään selvisi, että minun pitää lukea espanjan koetta varten joku kirja. Ääh, lukemista on jo nyt ihan liikaa!

- Saksalaistyttö, joka aina kutsuu minua honeyksi ja sweet heartiksi, mutta käyttäytyy silti aina välillä aika paskamaiseksi.

- Espanjanopettaja, joka ei vastaa sähköposteihin.

- Kalorilaskurin mukaan syön ihan liian vähän, mutta en jaksa syödä enemmän. Koska syön liian vähän, en jaksa tehdä mitään ja vaan möllötän ja kiukkuilen tyhmistä asioista.

- En luultavasti pääse läpi yhdestäkään tentistä.

- Tarpeeksi moni ihminen ei tajua äänestää Suomen presidentinvaaleissa Arhinmäkeä ja minun pitäisi matkustaa vähintään kolme tuntia bussissa päästäkseni äänestämään esim. Fuengirolaan.

- Minulla on liian ikävä kotiin ja suunnittelen jo ensi syksyä, pitäisi osata nauttia nyt!

- Ihmiset, äänestäkää Putouksessa Yossua!

- En voi saada kesätöitä ensi kesäksi, koska tulen Suomeen niin idioottimaiseen aikaan takaisin ("Moi, olisin tosi kiinnostunut tulemaan teille töihin, mutta en pääse haastatteluun ja voisin alottaa vasta heinäkuun alussa").

- En saa iltaisin unta riippumatta siitä, miten vähän olen nukkunut. Päässä laukkaa iltaisin hulluna. Nyt odottelen unen tuloa paitsi kirjoittamalla tätä, myös täyttämällä Demin gallupeja :D

- Minulla on taas yskä. Kuulen keuhkojeni rahinan, kun hengitän.

- En saa kunnon sisältöä tänne aikaiseksi.

- Olen viimeaikaisissa unissani ollut ihan vajukki.

- Ainoa, mikä kiinnostaa, on piirtäminen.

Pues, me gusta este, esta y eso..

2012-01-19T20:16:00.003+02:00

Holaaa! Otra vez estoy escribiendo en español también, porque quiero practicar. No es muy interesante para vosotros, lo sé y lo siento, pero tengo que usar todo mi tiempo libre útilmente. Me he dado cuenta de que hay muchas cosas que no entiendo todaviá y no sé como usarlas.

(Eli, kirjoittelen tälläkin kertaa myös espanjaksi, koska kaikki vapaa-aika tulee käyttää kokeeseen harjoitteluun. Tiedän, ettei se ole teistä varmaan kovin kiinnostavaa, anteeksi.)

Hoy escribiré sobre mis cosas favoritas en España. Mi actor/actriz favorita/o, la película que me gusta más, sobre comida, música.. Dudo de que invente muchas cosas, porque tengo un problema de la actitudas pequeño :/ Pero vamos a ver

(Kirjoitan tänään lempiasioistani Espanjassa, näyttelijöistä, elokuvista.. Katsotaanko, saanko mitään aikaiseksi. On pikkaisen negatiivinen asenne Espanjaan :/)

Española más hermosa: Penélope Cruz.
Ooooh, ella es tan bonita y sexy. Creo que ella es una mujer más bonita del mundo (solo Vinona Ryder es más bonita) También sabe actuar. Me gustaba especialmente su actuación en Vicky Cristina Barcelona (la película de Woody Allen). Pero su belleza es el rázon mayor porque me gusta ella. Mirad por ejemplo este video (dios mio):

Kaunein/ihanin espanjalainen - Penélope Cruz. Niin kaunis ja seksikäs. Maailman kaunein nainen mielestäni heti Winona Ryderin jälkeen. Osaa näytelläkin. Tykkäsin erityisesti roolista Woody Allenin elokuvassa Vicky Cristina Barcelona. Mutta kauneus on kyllä tärkein syy, miksi diggaan Penélopesta.

Pero mi actriz favorita es Belén Rueda. NO porque su actuación en Los Serranos, pero en Mar adentro y El Ofranato

Lempparinaisnäyttelijäni sen sijaan on Belén Rueda. Ei Serranon perheen, vaan elokuvien Meri sisälläni ja Orpokoti takia.

Javier Bardem es definitamente mi actor favorito. Que talento, que carisma! Su película Mar adentro es buenísimo! Sin duda es un película más triste que he visto. Bardem es también muy muy guapo, creo que porque su carisma. Que casualidad que esté casado con Penélope..

Lempinäyttelijä ehdottomasti Javier Bardiem. Miksi? Kaksi perustelua: Karisma ja Meri sisälläni.

El director: Pues, no podría decir nadie otro que Pedro Almodóvar. Sin buscar en Google, es el director único de España quien yo conozco. Pero sería mi director favorito aunque yo sabría todos directores españoles, porque es un de mejores directores del mundo. Me encantan sus películas Volver, La piel que habito, Los abrazos rotos, La mala educación, Hable con ella, Todo sobre mi madre.. Todos son peliculas curiosas y siempre hay algún hito sorprendente y interesante.

No, lempiohjaaja on tietysti Almodóvar, koska tämä on yksi maailman parhaista ohjaajista ylipäätään. Pidän tosi paljon elokuvista Volver - Paluu, Iho jossa elän, Särkyneet Syleilyt, Huono kasvatus, Puhu hänelle, Kaikki äidistäni. Joka leffassa on joku yllättävä käänne.

La Película: No de Almodóvar, sino Mar adentro (Alejandro Amenábar), algo que he mencionado ya muchas veces. Venga, mis actores favoritos en la misma película! Si alguien no sabe esta película, aqui es la trama muy cortamente: Es una historia verdadera sobre un hombre con discapacidad, quien quiere morir.

Lempileffa ei kuitenkaan ole Almodóvaria, vaan Alejandro Amenábarin Meri sisälläni (mikä on tullut aika monta kertaa mainittua). Kamoon, lempinäyttelijät samassa leffassa! Jos joku ei tiedä, niin kyseessä on tositarina vammautuneesta miehestä, joka haluaa kuolla.

La comida española: Patatas bravas. Simplemente, son patatas fritos con salsa picante. La madre de mi compañera de piso hace la salsa mejor! Ahora mi compañera está haciendo un plato para mi. Me encantan..

Lempiruoka, Patatas bravas= friteerattuja perunoita tulisen kastikkeen kanssa. Tuo kastike on jotain niin taivaallista, ja kämppiksen äiti tekee ehkä maailman parasta Patatas bravas -kastiketta.

El programa en tele: Cuentame como pasó. Es muy realista, y no tan rápido como muchos programas españoles (A mí Los Serranos y Aqui no hay quien viva son demasiados confusos). Yo y mi madre siempre lo vimos juntos.

Tv-sarja: Francon aika. Realistinen, ja rauhallinen espanjalaiseksi sarjaksi (Serranon perhe ja Naapureina Madridissa ovat kauheaa sekoilua). Minun ja äitini yhteinen suosikki.

Ciudad: Barcelona. Me quedé encantada de Barcelona cuando estaba allí con mi amiga en el año 2007. Allí tomabamos el sol sin sosténes, comíamos mucho paella y bebíamos muchisimo sangria. Me gustaba Barcelona porque parece una ciudad muy europea, enérgica, con mucha cultura. Allí hay también tiendas que no hay aqui en Sevilla. Iré a Barcelona en la primavera que viene, en algun fin de semana. Y porque Barcelona es mi ciudad favorita, claro soy partidario de FC Barcelona :D

Kaupunki: Barcelona. Ihastuin kaupunkiin, kun siellä ystäväni kanssa 2007. Siellä otimme aurinkoa yläosattomissa, söimme paljon paellaa ja joimme vielä enemmän sangriaa. Tykkäsin Barcelonasta, koska se vaikuttaa hyvin eurooppalaiselta ja elävältä ja siellä on paljon kulttuuria. Siellä on myös kauppoja, joita ei Sevillassa oli. Aion mennä Barcelonassa käymään keväällä joku vkl. Ja niin, koska Barcelona on lempikaupunkini, tietysti kannatan FC Barcelonaa.

La tienda de ropa: Stradivarius. Las ropas y complementos tiene el espíritu de Rock y no son demasiada caras. Pero si siempre compro mis ropas de aqui, siempre llevo ropas negras y grises..

Vaatekauppa: Stradivarius. Ihanan rock-henkisiä vaatteita, sopivan hintaisia. Aika mustaa ja harmaata sieltä tosin vaan saa..

La canción: Jeanette - Porque te vas. No sé porque me gusta esta, es una canción un poco graciosa. No he encontrado ningún grupo o cantante español que me gustaría. Cuando encontraré algo, os contaré, lo prometo.

Haha, koska en ole löytänyt vielä yhtään hyvää espanjalaista bändiä tai laulajaa, tämä on lempilauluni. Haluan tämän kevään aikana perehtyä espanjalaiseen musiikkiin vähän paremmin. Jos löydän jotain, kerron siitä täällä.

Ja yhtäkkiä kello on vaikka ja mitä. Väsyttää. Eikä sillä, en oikein enää keksinytkään mitään hirveän henkevää.. Taiteilija? No Pablo Picasso, todella jännää ja yllättävää. Kirjailija? En tunne yhtäkään. Runoilija? En lue runoja. Juoma? Samoja juon kuin Suomessakin. Tähän se nyt siis tyssää.

Anna kiittää ja kuittaa.

Sí sí, estoy estudiando!

2012-01-17T20:38:00.005+02:00

Minulla on noin viikon päästä espanjan kokeen kirjallinen osuus (suullinen osuus on onneksi vähän myöhemmin, mutta nyt jo hirvittää), joten pitäisi olla vissiin koko ajan harjoittelemassa (konditionaalia, mennyttä muotoa, futuuria, mielipiteen ilmaisua, käskymuotoa, sitä ..tun subjunktiivia, jota en tajua..)
Siksi päätin kirjoittaa teille postauksen espanjaksi. En tiedä, opinko siitä yhtään mitään, ja kirjoitanko ihan väärin, mutta ainakin tulee käytettyä kieltä. Ja jotta ette menisi ihan sekaisin Google kääntäjän loistavista käännöksistä, pistän samat asiat myös suomeksi.

Saan varmaan nyt kirjoittaa hömpänpömppää? No sitä kuitenkin saatte.

Según diseñadores españoles, cómo tendríamos que vestirnos en la primavera/ el verano que viene? Presentaré las visiónes de unos diseñadores.
(Se presentaron estas colecciones ya en septiembre, pero creo que no han sido actual hasta ahora. Y vale, no es actual en Finlandia todavía, porque hay nieve allí..)
((Miten meidän tulisi pukeutua tänä keväänä espanjalaisten suunnittelijoiden mukaan? Kokoelmat esiteltiin jo syyskuussa, mutta ne alkavat olla vasta nyt ajankohtainen. Tosin ei ehkä Suomessa ihan vielä.)

Disfrutad!

Robero Verino pensaba que primavera 2012 parecerá como ésta:

Ooo, me encantan los colores y las materiales de esta colección! Son muy naturales. Puedo imaginar que yo llevaría como éstas. Parecen muy indicadas para la primavera y el verano calor de Sevilla.
(Tykkään väreistä ja materiaaleista, voisin käyttää. Sevillaan sopiva.

La visión de Adolfo Dominguez:

Los tonos de pastel.. Los usaría cuando tenía 14 años y no he llevado después. Y no llevaré nunca más! No me gustan los diseños tampoco, son tan tradicionales y aburridos. Blah.
(Pastellisävyt ja tylsä muotoilu ei oikein nappaa)

Entonces Agatha Ruiz de la Prada

Pues ahora tenemos colores! Está es la colección muy divertida y interesante, pero no podría llevar ropas como éstas. Creo que estas les sentarían bien a las chicas españolas.
(Tosi kiva kokoelma, mutta ei minun juttuni)

Rusia en cibeles

Uu, bastante dramática! Y muy ruso, pero quizás sea el objetivo ;) El traje gris es mi favorito.
(No joo, en osannut tästä sanoa kuin, että onpa dramaattinen ja venäläinen. Diggaan harmaasta asusta.)

Y finalmente, Lemoniez (no tengo ganas de presentar más, quiero dormir = tää on viimeinen, väsyttää)

A mí me ocurrío (?!) las palabras graficá, la frialdad, la claridad.. Vale, también es una colección un poco aburrida. Inodora y insípida.
(Graafinen, kylmä, selkeä, tylsä, hajuton ja mauton) "Tulla mieleen" oli muuten melkoisen vaikea rakenteeltaan, meni varmaan ihan persiilleen..

Resumen:
Por el fundamento que hemos visto, en la primavera 2012 tendríamos llevar ropas ligeras, naturales, benignas, tradicionales, divertidas, coloridas, incoloras, gráficas, dramáticas, simplificadas.. Qué?! No hay ningúna lógica.. La conclusión: Podremos llevar las que queremos! A mí me gusta este :)
(Ei mitään logiikkaa tai punaista lankaa. Ehkä tänä keväänä saa pukeutua just niin kuin tykkää?)

Olipas kivaa kirjoittaa en español! Luultavasti katselen tätä postausta ensi keväänä hymyillen: "Niin se on kuvitellut osaavansa espanjaa.." Vaikka lukeminen sujuu jo, omien lauseiden muodostaminen on vielä pirun hankalaa. Ehkä voisi sitä joskus jatkossakin täällä harjoitella.
Buenas noches!

Siis mä oon niin hiton positiivinen.

2012-01-12T16:33:00.002+02:00

Lupasin viimeksi kirjoittaa seuraavaksi positiivisen postauksen. Tai no, lupasin kirjoittaa, kun minulla on oikein kivaa, mutten jaksa odottaa sinne asti. Halusin tällä kertaa listata asioita, jotka ovat tehneet minut iloiseksi Suomesta paluun jälkeen.

Minua on viime päivinä ilahduttanut..

.. uusi lämmittimeni, jonka sain viimein hankittua. Se pitää hirveää meteliä, mutta se on pieni ja näppärä ja se lämmittää huoneen tosi nopeasti. Ihanaa vihdoin nukahtaa lämpimässä huoneessa <3

.. tyttö, joka tuli oppimisvaikeuksien luennolla pyytämään minua istumaan viereensä. Häntä vissiin säälitti, kun istuin yksin takarivissä.

.. espanjalaiset miehet, jotka availevat ovia ja hymyilevät. Suomessa ei nähnyt kumpaakaan.

.. tieto siitä, että minulla on tosi kivat vaatteet varattuna tämäniltaisiin synttäribileisiin ja tulen olemaan aikasta hyvännäköinen pakkaus.

.. että tänään on kivan belgialaistytön synttärit, ja siellä näen pitkästä aikaa kaikkia kivoja ihmisiä

...se, että sain tänään hyvän syyn olla menemättä tunnille.

.. Pienten lasten kehollisen ilmaisun kurssille suunniteltava koreografia, jonka aion vetää ihan pelleilyksi.

.. yskän katoaminen vihdoinkin.

.. Suomesta tuotu Fazerin sininen.

.. papupurkin aukeaminen puolen tunnin avaamistaistelun jälkeen. Oli hyviä papuja!

Ooh, sain kun sainkin 10 iloistaa asiaa keksittyä! Suunta on selvästi parempaan päin! Nyt kauppaan ostamaan eväitä illaksi (piti lukea tenttiin, mutta keskittymiskyky meni tämän kirjoittamisen myötä taas ihan täysin).

Diippii shittii jälleen

2012-01-08T21:59:00.006+02:00

Palasin muutama päivä sitten Suomesta parin viikon joululomaltani. Vierailussa oli outoa se, ettei minulla ole siellä oikeastaan enää kotia. Olen muuttanut niin monta kertaa, että olen oppinut käsittämään kodin enemmän henkisenä kuin fyysisenä asiana, mutta silti en ollut täysin kotonani missään. En edes lapsuuden kodissani, koska minulla ei ole siellä enää omaa huonetta. Lähimpänä kotia on lapsuuden kodin olohuoneen sohva, mutta tunsin itseni silläkin levottomaksi. Matkustin tuon parin viikon aikana jatkuvasti paikasta toiseen enkä ehtinyt kunnolla hengähtää. Olisin mielelläni viipynyt pidempäänkin, ja senkin pelkästään mielelläni siinä äitini sohvalla röhnöttäen.

Sopeudun yleensä nopeasti. Tai ainakin sopeutumisongelmat jäävät nopeasti huomaattomattomiksi alitajuisiksi ininöiksi. Nyt tuntuu, etten ole neljässä kuukaudessakaan sopeutunut Espanjassa asumiseen. Asunto, jossa asun, ei tunnu kodilta, niin kuin lähes jokainen opiskelijakämppä on tähän mennessä tuntunut. Kulttuurishokki totta kai selittää asiaa, mutta yleensä uuteen kulttuuriin menee pari kuukautta. Pari ei ole sama asia kuin neljä. Pahimmasta vastustelusta olen päässyt jo yli, koska tänne palaaminen ei ollut niin kauheaa kuin olin ennen Suomi-lomailua pelännyt. Silti edelleen, silloinkin kuin en tietoisesti mieti, olenko sopeutunut vai en, kroppani ilmoittaa, etten ole: mahaani, päähäni ja kurkkuuni sattuu koko ajan ja nukun yhtä huonosti kuin stressatessani ennen vaihtoonlähtöä. Haluaisin kovasti olla huoleton ja spontaani maailmanmatkaaja, jota juurettomuus ei haittaa, mutta taidan pohjimmiltani olla aikamoinen kotihiiri. Arvostan pysyvyyttä enemmän kuin tahtoisin myöntää. Kaipaan myös vaihtelua, mutta olen välillä miettinyt valitsinko tällä kertaa elämääni liikaa uusia asioita kerralla. Tiedän toisaalta myös sen, että arvostan Suomeen palatessani samanlaisina pysyviä, turvallisia asioita enemmän kuin lähtiessäni. Yksi syy lähtemiseen oli se, että kaikki oli alkanut tuntua pakkopullalta. Kuitenkin, jos joskus vielä muutan ulkomaille, tarvitsen mukaani jonkinlaisen turvaverkon. Täällä ehdottomasti kamalin juttu on ollut se, kun ei ole voinut puhua kenenkään kanssa suomeksi. Koti taitaa eniten muodostua niistä ihmisistä, joita on lähellä.

Juuri se suomalaisten puuttuminen lähipiiristä on täällä laukaissut ajoittaisen yksinäisyyden tunteen. Tunne on vielä melko ymmärrettävä silloin, kun ympärillä puhutaan espanjaa liian nopeasti ja monimutkaisesti, silloin ei välttämättä voi edes puhua pelkästä yksinäisyydestä, vaan myös avuttomuudesta (tunnen itseni paitsi ulkopuoliseksi, myös tyhmäksi). En oikein jaksa hyväksyä sitä, että tunnen itseni yksinäiseksi joskus myös englantia puhuvien vaihtarikavereideni kanssa. Sille ei oikein ole selitystä.

Käsittämätön yksinäisyyden tunne on ehdottamasti lisännyt koti-ikävää. On ollut jännää huomata, että kun välimatka kasvaa, kasvaa myös ikävän määrä. Suomessakin oli aikoja, jolloin en nähnyt perhettäni tai joitain ystäviäni kuukausiin koulukiireiden takia. Yhtä ystävääni en nähnyt vuoteen. Vaikka silloinkin jälleennäkeminen tuntui tavallista ihanammalta, ei ikävä tuntunut niin raastavalta kuin miltä se tuntuu täällä. Olen kiusallisen tietoinen siitä, että en voi vaan ex tempore matkustaa ystävieni tai äitini luokse. Nyt odottelen kolmisen kuukautta, että äitini tulee tänne viideksi päiväksi. Myös ystävieni pitäisi tulla tänne keväällä, mutta sehän on jo ihan vaihto-opiskeluklassikko, että kaikki sanovat tulevansa kylään, mutta kukaan ei saa aikaiseksi. Pelkään todella, etten puoleen vuoteen pääsee ketkuttamaan ja nauramaan vedet silmissä lemppari-ihmisteni kanssa sekä halailemaan heitä.

Ja Espanjahan ei edes vielä ole kaukana. Miten käy sitten, jos päätän toteuttaa haaveeni lähteä vapaaehtoistyöhön Etelä-Amerikkaan?

Ps. Tällaisia hetkiä tulee, mutta tulee myös muunlaisia. Täällä on jo t-paita-kelit ja huomenna alkaa opiskelut ja tuttujen kasvojen näkeminen ja jo ensi torstaiksi on luvassa kivan belgialaistytön synttärijuhlat. Juuri nyt vain tuntuu haikealta. Seuraavan kerran kirjoitan tänne, kun minulla on oikein kivaa.

Año dos mil y doce

2012-01-03T19:06:00.002+02:00

Dodii, uuden vuoden lupausten aika. Olen ehkä pikkaisen oppinut espanjassa hellittämään, enkä tänä vuonna tee niin ruttuotsaisia ja vaikeasti toteuttavia lupauksia. Tällä kertaa ne myös rajoittuvat vain kolmeen lupaukseen.

1) Syön kohtuudella ja terveellisesti, mutta sallin itselleni yhden herkuttelupäivän viikossa. Syön tarpeeksi, ettei tule omituisia repsahduksia.

2) Yritän liikkua jotenkin joka päivä. Olen päässyt laiskistumaan, nyt haluan aktiivisemman elämäntapani takaisin. Parin kuukauden sisään on tullut senttejä ja kiloja lisää pikkaisen liikaa, niistä pitää päästä eroon.

3)Nautin elämästä ja elän hetkessä.

Olen tänään viimeistä päivää Suomen lomallani ja huomenna lennän takaisin kuudelta aamulla. Helmeä. Täällä on tänä vuonna niin kurja talvisää, ettei paljon harmita palata. Näin kahden viikon aikana melkein kaikki ne ihmiset, jotka halusinkin, söin suomalaista ruokaa enemmän kuin tarpeeksi ja katsoin niin paljon suomalaisia ohjelmia, ettei Suomea ihan heti pitäisi tulla ikävä.

Vuosi 2011

2011-12-26T13:19:00.002+02:00

Tapaninpäivän kunniaksi (ja koska en ehdi tätä luultavasti tehdä myöhemmin) tarkastelen kohta kulunutta vuotta 2011.

Tammikuussa...

-juhlimme vuoden vaihtumista Tampereella. Sain tinasta linnun, jonka tulkitsimme uuden aluksi ja matkusteluksi. Se sopikin hyvin, sillä olin vuosi sitten tapaninpäivänä päättänyt lähteä Espanjaan vaihtoon. Vuoden vaihtuessa olimme yökerhon jonossa. Jonotus kesti puolitoista tuntia, mutta se ei tuntunut pitkältä ajalta, koska käytimme sen laulaen kaikki mahdolliset laulut, mitä siinä hetkellä muistimme. Suosikki oli: "She´s a lady in red.. she likes to do it in the bed!.."

-Muutama päivää myöhemmin särjin sydämeni todella pahasti, kun mies, johon olin todella ihastunut, alkoikin seurustella toisen kanssa. Yli pääsemiseen meni kauan.

-kannustin koulukavereideni joukkuetta Vuotavia tuttipulloja Akateemisessa MM-kyykässä (tämä saattoi olla helmikuussakin, en ole ihan varma)

-Velipuoleni syntyi 30.1.

HELMIKUUSSA...

- otin 7. tatuoinnin. Olin siitä niin onnellinen, olin odotellut sen ottamista pari vuotta. Tatuoija oli hämmentävän hyvännäköinen.

- työskentelin talkoolaisena ja riehuin hangessa ja baarissa Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton Talvipäivillä.

- etsin pieniä munia ainejärjestömme ystävänpäivään ajoittuvalta pubirundilta, aka Munarundilta. Leikimme myös Munamies-leikkiä Keskustorilla sekä kirjoittelimme ystävänpäivän sydämiin kivoja asioista toisistamme.

- Eramus-hakuaika käynnistyi.. ja kuun lopussa sain jo tietää, että vietän ensi lukuvuoden Sevillassa.

MAALISKUUSSA...

- Olin harjoittelussa esikouluryhmässä melkein koko kuukauden, ja se veikin paljon aikaani: piti tehdä kokonaissuunnitelma, viikkosuunnitelmia, päiväsuunnitelmia, tuokiosuunnitelmia, arviointeja, raportteja..

-Kävin kolmen ystävän kanssa hyvin terapeuttisella laivareissulla.

HUHTIKUUSSA...

-Oli sirkussitsit ja Ainejärjestön vuosijuhlat. Peräkkäisinä päivinä. Sirkussitseillä olin tatuoitu nainen, ja tatuointeja olikin sitten hauska hinkata pois arvokasta juhlailtaa varten. Sitsien jälkeen on aina krapula ja pelkäsin koko juhlaillallisen ajan tiputtavani astioita ja kompastuvani johonkin.

- Mitä muuta??

TOUKOKUUSSA...

- Järjestin yhdelle parhaalle ystävälleni polttarit.
- Juhlittiin samaisen ystävän häitä

KESÄKUUSSA..

- aloitimme kotiseutu-kierroksen lintujen bongailulla Kangasalla ja Tampereen nähtävyyksillä.

- Oli juhannus, ylläri! Tänä vuonna se oli aika.. random. Mutta kivaa oli.

HEINÄKUUSSA...

- En saanut nukuttua vaihtostressin takia.

- Riehuin Ruisrockissa 3 päivää lähes olemattomilla yöunilla ja kauhealla alkoholimäärällä. Oli viikon krapula, mutta kyllä se oli sen arvoista! Parasta antia oli Prodigy ja Robyn

-Jatkoimme kotiseutukierrosta Kuopiolla..

..ja Raumalla pitsiviikoilla (siinä samalla juhlittiin 23-vuotissynttäreitäni)

ELOKUUSSA...

- Vaihtostressi oli aivan järjetön: "Hanki vakuutukset, avaa toinen pankkitili, hanki luottokortti, keksi lääke syöpään, lähetä tämä lomake tänne ja tämä sinne, panikoi, vuokraa Suomen kämppä, raahaa tavaroita ympäri Suomea, myy sänky, juokse kaupungin hanki alasti sukkahousut päässä, tulosta miljoona paperia ja ota niistä kaikista kopiot, revi pääs irti ja hyppää jokeen, osta läppäri, aikakone ja kuuraketti, hajoa... Kaks viikkoa enää!"

- Vietettiin läksiäisiäni.

- Kävelin zombiena Tampereen keskustan halki.

- Lensin kuun lopussa Riikan ja Barcelonan kautta Sevillaan. Ensimmäiset viisi päivää ystäväni oli seuranani ja tukenani. Löysin asunnon, kun olin ollut Sevillassa vain pari päivää.

SYYSKUUSSA...

-Tutustuin Sevillaan

- Vaihdoin asuntoa, sillä en viihtynyt ensimmäisten kämppisteni kanssa. En saanut kuukauden vuokraa takaisin, mutta se ei harmittanut, sillä uudet kämppikset olivat niin kivoja.

- Ravasin Eramus-tutustumisbileissä ja erilaisilla retkillä (esim. rannalla Portugalissa)

- Opiskelut alkoivat.

- Opin espanjan "tärkeimmät" sanat

- Kävin katsomassa härkätaistelua. En pitänyt.

- Tapasin ne ihmiset, joiden kanssa nyt vietän eniten aikaa.

LOKAKUUSSA...

- Inhosin Espanjaa, en ymmärtänyt ketään ja minua ei ymmärretty. Koitin purkaa ketutuksen käymällä mahdollisimman paljon ulkona

- Minulla oli kolme viikkoa kestävä yskä.

- Kävin Madridissa ja Toledossa. Madrid on hieno ja vaikuttava kaupunki, mutta ihan liian iso ja hektinen minun makuuni.

MARRASKUUSSA...

-opiskelin ja biletin..

-läksin Roadtripille neljän saksalaisen kanssa
Rondaan

Marbellaan

Fuengirolaan

ja Malagaan

JOULUKUU

- Järjestin Suomi-bileet 6.12

- Podin kauheaa koti-ikävää
- Minua vaivasi Ilkeä angiina ja jouduin sairaalaan lääkärille.
- Lensin Suomeen 21. päivä!

Vuosi 2011 on jälleen ollut edelleen vaihteleva. Alkuvuosi oli aika ankeaa aikaa, kesällä oli kivaa, niin kuin aina ja loppuvuosi on mennyt uuteen kulttuuriin sopeutumiseen. Sain joulupuurosta mantelin ja ensi vuosi on lohikäärmeen vuosi, joten odotan ensi vuodesta iloisempaa, jännempää ja onnellisempaa.

Luukku 20; Malaga

2011-12-20T19:32:00.002+02:00

Hou hou. Istun parhaillaan malagalaisen hostellin aulassa nörtteilemässä (on tosi kiva hostelli muuten, majoittukaa ihmeessä Feel Malaga Hostellissa, jos täältä joskus itsenne löydätte). Ei jaksa tänään tehdä paljon muuta, kuin käydä pikkuisen haahuilemassa lähikaduilla, ostaa ruokaa, kokata sitä ja mennä nukkumaan. Malagan nähtävyydet tuli nähtyä aiemmin, ja pitää nukkua hyvin, sillä huomenna on LENTO SUOMEEN! Kauan odotetut kaksi viikkoa ovat nyt todella lähellä. Lennän muuten huomenna ensimmäistä kertaa yksin, ennen on aina ollut joku kaveri tai sukulainen siinä messissä lieventämässä/ruokkimassa matkustusstressiä. Jännittää, mutta kivalla tavalla.

Nyt ruokaa, moi!

luukku 13 ......................................

2011-12-13T13:36:00.001+02:00

Tämä joulukalenterihan ei toimi ollenkaan. Ei ole inspistä, ei energiaa, ei huvita, ei ehdi, ei kiinnosta.. Ja nyt olen semmoisessa kuumeessa, että näen harhoja. Hauskaa.
Kuumessa olossa on yksi hyvä puoli; silloin pääsee "ulos laatikosta": sain viime yönä idean sarjakuvablogiin. Sen aika on tosin ehkä vasta kesällä/syksyllä 2012, mutta oon siitä jo tosi innoissani.

luukku 9, espanjalainen joululaulu 1

2011-12-09T18:46:00.002+02:00

La Virgen se está peinando
Entre cortina y cortina
Los cabellos son de oro
Y el peine de plata fina

Pero mira como beben
los peces en el río
Pero mira como beben
por ver a Dios "nacío"
Beben y beben
y vuelven a beber,
Los peces en el río
por ver a Dios nacer.

La Virgen está lavando
Y tendiendo en el romero,
Los angelitos cantando,
Y el romero floreciendo.

Pero mira como beben...

La Virgen está lavando,
Con un poquito jabón,
Se le picaron las manos,
Manos de mi corazón.

Pero mira como beben...

Luukku 8, Feliz día de la Inmaculada Concepción

2011-12-08T19:49:00.002+02:00

Tänään Espanjassa vietetään juhlaa "Neitseellisen sikiämisen kunniaksi" - (espanjaksi Inmaculada Concepción).

Vau. En vaan saa mistään irti, että tehdäänkö täällä jotain erikoista sen kunniaksi. Ainoa, mitä tiedän, on että kaikki muut oli eilen juhlimassa ja tänään on vapaapäivä. Hallelujaa.

luukku 7

2011-12-07T19:31:00.001+02:00

Eilen oli Suomi-bileet. Oli kivaa. Nyt väsyttää. En jaksa kirjoittaa, anteeksi.

luukku 6

2011-12-06T11:59:00.002+02:00

Feliz Día de la Independencia, Finlandia!

En ehdi nyt kirjoittaa enempää, koska pidän tänään Suomi-bileet, pitää siivota ja valmistella juomisia ja syömisiä..

Tutustutan tänään ulkomaiset kaverini suomalaiseen musiikkiin (muuhunkin kuin Nightwishiin ja HIMiin) sekä glögiin. Askartelin paskartelin myös Suomi-kansion, jossa kerron Suomen historiasta, politiikasta, kulttuurista, ruuasta, kielestä.. Se on hyvin asiallinen kansio :D )

Kuvia juhlista huomenna.

(Hirveä koti-ikävä erityisesti tänään.. Olen vasta täällä tajunnut kuinka isänmaallinen oikeasti olen)

Luukku 5, Kaupungin valot

2011-12-06T00:22:00.002+02:00

(Täällä on vielä viidettä päivä puolisen tuntia jäljellä, joten hyvin ehdin!)

luukku 4, jouluherkku 1

2011-12-04T12:35:00.003+02:00

Päätin unohtaa dieetin ennen joulua, sillä halusin päästä testailemaan espanjalaisia jouluruokia (ne tuntuvat kaikki olevan melkoisia hiilihydraatti- ja rasvapommeja). Dieettien aika olkoon joulun jälkeen!

Tällä kertaa testasin "pehmeä manteli" -turrónin

Ainesosat: paahdettu manteli, hunaja, sokeri, kananmunanvalkuainen

Arvio: Tämän turrónin koostumus on hyvin outo; se on samaan aikaan jauhoinen ja tahmea, ja lisäksi seassa on mantelin palasia. Makukin on pikkaisen ristiriitainen: turrón maistui välillä melkein mauttomalta ja välillä todella makealta. Maku muistuttaa leivoksia, joita syödään etelä-Euroopassa - maku on hyvin aito ja jokaisen ainesosan pystyy maistamaan. En ole varma, pidinkö, mutta jollain kierolla tavalla tämä turrón koukutti niin pahasti, että minun oli pakko syödä koko 200 gramman levy muutaman tunnin aikana.

Tuliaisainesta.

Luukku 3, Joulun merkkejä keskustassa

2011-12-03T16:12:00.004+02:00

Koska vältyin viime yönä bilettämiseltä, minulla oli energiaa käydä keskustan kaduilla haahuiemassa ja kuvailemassa joulujuttuja

Selvimmin joulun odotus näkyy jouluseimihahmokojujen ilmaantumisena:

(On aika hintavia, tuommoiset pikkupikkuesineetkin maksoi 4-10 euroa..)

Onpahan aika rumanoloinen joulukuusi, mutta pimeällä ja valot päällä varmasti vaikuttavampi..

.. samoin keskustan pääkadun jouluvalot. Tosin tykkään näistä myös päivänvalossa.

Jotkin keskustan liikkeet olivat todella panostaneet joulukoristeluun - koristeet eivät rajoittuneet pelkkään näyteikkunaan:

Luukku 2, espanjalaisia jouluperinteitä vol 1

2011-12-02T14:02:00.002+02:00

"Jos unelmoit, lottoat."

www.espanjainfo.net: "Joulun vietto Espanjassa alkaa 22.12. jolloin arvotaan Loteria de Navidadin eli jouluarvonnan voittonumerot. Kyseessä on Espanjan vuoden tärkein kansallinen lottoarvonta. Arvonnasta puhutaan myös nimellä El Gordo (suom. pullea), sillä voittoina on todella muhkeat rahapalkinnot.

Pääpalkinto on 3.000.000 euroa, toisena palkintona voi voittaa miljoonan ja kolmannellakin numerolla rikastuu 500 000 euron verran. Jouluarvonnan numeroita on myynnissä 185 sarjaa, joissa jokaisessa on 85 000 arpaa. Yhden arpalipun hinta on 200 euroa ja arpalipusta myydään kymmenyksiä 20 euron hintaan.

Joululotto on espanjalaisten keskuudessa erittäin suosittua ja tyypillistä on, että esimerkiksi työpaikalle ostetaan yksi arpalippu, jonka kymmenykset myydään sitten työntekijöille. (Olen huomannut ilmiön suosion; jokaiseen Lotería-liikkeeseen on aina järjettömät jonot)

Joululotolla kerätään yhteensä 3.145.000.000 euroa ja summasta 70% jaetaan palkintoina.

Joululoton historia juontaa juurensa Cádiziin ja vuoteen 1812, jolloin ensi kertaa suoritettiin joululottoarvonta, voittonumero tuolloin oli 03604 ja voittosumma 8.000 pesoa.

Sorteo de Navidad -arvonta televisioidaan ja voittonumerot julkistetaan laulamalla. Arvonta kestää kolme ja puoli tuntia ja arvonnassa arvotaan erikseen sekä voittonumero että voittosumma. Madridilaisen San Ildefonson koulun oppilaat ovat arvonnan pääosassa, sillä oppilaista valitaan joko vuosi heleä- ja selkeä-ääniset lapset nostamaan voittonumerot ja laulamaan ne yleisölle. Kansallisilla lottoarvonnoilla on tiivis osa tämän yli 500 vuotiaan koulun historiassa, sillä oppilaat ovat osallistuneet eri lottoarvontoihin jo vuodesta 1771 lähtien."

Harmittaa, että en pääse tätä spektaakkelia näkemään.

Joulukalenteri, luukku 1

2011-12-01T16:38:00.002+02:00

Taratamamhihihuhuu, vihdoinkin joulukuu! Suomessa lomailu alkaa vihdoin tuntua realistiselta ja lähellä olevalta asialta. Ihanaa! Eilen kärsin niin kovasta koti-ikävästä, että sulkeuduin koko päiväksi omaan huoneeseeni. Ja sehän helpotti...
Mutta joo, jouluasioihin. Ajattelin tänä vuonna blogin joulukalenterissa esitellä joulunodotusta ja joulun viettoa Espanjassa ja vertailla suomalaisen ja espanjalaisen joulun eroja(aika yllättävä näkökulma, eikö?).

Jotain on noussut esiin jo nyt.:

1) Olen saanut sellaisen vaikutelman, että joulu on selvästi kristitympi juhla täällä kuin Suomessa. Katolilaisuudella on varmasti sormensa pelissä. Esimerkkejä:

Joka kaupassa myydään jouluevankeliumiaiheisia suklaakalentereita (Suomessa en ole koskaan nähnyt muita kuin joulupukkiaiheisia).

Jokaisessa espanjalaisessa kodissa rakennetaan jouluseimi. Sevillan keskusta on täynnä kojuja, joissa myydään jouluseimihahmoja; eläimiä, Joosefeita, enkeleitä, paimenia.. Taiteellisimmat espanjalaiset tekevät jouluseimihahmonsa itse. Saksalaisen Erasmus-kaverini espanjalaiset kämppikset tekevät parhaillaan seimihahmojaan muovailuvahasta. Pääsin myös itse tekemään tuohon jouluseimiasetelmaan sinisen lehmän ja naisen näkoisen miespaimenen. Kuvia tuosta ja muista jouluseimiasetelmista myöhemmin.

2) Lahjat annetaan vasta loppiaisena eikä täällä ole minkäänlaista joulupukkiperinnettä. Suomessa kaikki kiva tehdään aattona; saunotaan, syödään ja vaihdetaan lahjat (jouluaatot ovat aina tuntuneet minusta hirveän aikataulutetuilta) ja muut joulunpyhät tuntuvat tylsiltä. Espanjalaiset ottaa rennommin.

3) Yksi tyypillinen espanjaisten jouluherkku on turrón. Kyseessä on ylimakea levy, jossa on sekaisin kuivattuja hedelmiä tai riisimuroja ja (tummaa/maito-/valko-)suklaata, vanukasta, kermaa yms. Turrón on espanjaisten versio suomalaisten Fazerin siniselle. En ole vielä lämmennyt turrónille. Kämppikseni lupasivat, että ennen joululomaani järjestämme täällä oman jouluillallisemme, jossa pääsen maistelemaan espanjalaisia jouluruokia. Odotan sitä innolla. Olen varautunut hyvin erilaiseen tarjontaan kuin mihin olen Suomessa tottunut.

4) Täällä ei olla niin hysteerisiä joulun suhteen niin kuin Suomessa, ainakaan vielä. Joo, kyllä telkkarissa näkee joitain joulumainoksia (kaikki ne liittyvät ruokaan tai joululottoon), mutta ei lainkaan häiritsevissä määrin. Täällä ei myöskään mainosteta leluja lainkaan samanlaisella mittakaavalla. Jos tulkitsen yhtään oikein, joulu ei ehkä täällä ole samanlainen kulutusjuhla. Eniten olen iloinen siitä, että radiossa ei soi joululaulut. Ainoa joulun merkki on joulukoristeiden myynti tavarataloissa ja jouluvalojen ilmaantuminen ostoskeskuksiin. Jouluvalot eivät ole koskaan ärsyttäneet minua, ja täällä kaikki näkemäni ovat olleet vielä hyvin tyylikkäitä. (Niitäkin koitan päästä ikuistamaan kameralle jokin kerta). Aika ennen joulua on Suomessa niin pimeä ja synkkä, että suomalaiset varmasti sillä "joulu kestää koko kuukauden" -asenteellaan koittavat tehdä elämästään pikkaisen iloisempaa.

5) Suurin ero joulun odotuksessa taitaa kuitenkin olla pääni sisällä. Ei tunnu joulukuulta, kun puissa on vielä lehtiä, aurinko paistaa ja lämpötila saattaa päivisin nousta miltei pariinkymmeneen asti. En tänä vuonna myöskään odota niinkään joulua, vaan Suomea. En haikaile kinkun, laatikoiden tai rosollin perään, vaan karjalanpiirakoiden, poronkäristyksen ja perunamuusin. Ja minulle tärkeiden Suomi-ihmisten perään, tietysti. Yllättävää kyllä, kaipaan myös lunta, pimeyttä ja kynttilöitä (kuulemani mukaan ensimmäistä ei ole vielä Suomeen tullut). Täällä pimeys on erilaista (ei yhtään niin totaalista) ja kun olin yksi ilta poltellut täällä kotonani kynttilöitä, kämppikseni kysyivät, onko minulla ollut täällä joku mies (olisikin ollut!). Höh. Kynttilät jos mitkä kuuluvat jouluun.

YRITÄN joulukuun ajan kirjoittaa joka päivä. Jos en niin tee, syynä on se, ettei espanjalaisesta joulusta löydy tarpeeksi kirjoitettavaa, ei minun oma laiskuuteni tai huitsinnevadassa huitelemiseni :)
ps. joululomaani on tänään 20 yötä.

28 yötä

2011-11-23T13:11:00.003+02:00

Pahoittelen blogihiljaisuutta. Kone on korjauksessa eikä koululla viitti aina hengata, ja okei, mulla on viime aikoina ollut aika paljon tekemistä. Olen kuitenkin ehtinyt oppia monenlaista tässä "hiljaiselon" aikana. Törmään päivittäin tilanteisiin, joissa kaikki (tai mikään) ei mene putkeen, ja niistä on syntynyt NOTES TO SELF -lista.

Notes to self (osa pätee Suomessakin)

- Myös Espanjassa on joskus kylmä ja täälläkin tarvitaan villasukkia ja villapaitoja.

- Jos meinaat ostaa yhtään mitään, ota passi mukaan, jostain syystä nää haluaa aina tietää kuka olet.

- Kortilla saa maksaa vain yli 12 euron ostoksia.

- Valitse matkaseurasi tarkkaan. Jos muut haluavat nähdä matkalla jokaikisen nähtävyyden, mutta sinä ottaisit mielelläsi vähän rennommin, sinulla hajoaa pää. Älä myöskään lähde matkaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka kaikki puhuvat samaa kieltä, jota sinä et osaa.

- Jos skippaat lähes jokaikisen luennon, jäät varmasti ilman jotain tärkeää kurssin suorittamiseen liittyvää tietoa.

- Asioiden jättäminen viime tippaan on erityisen tyhmää silloin, kun kyseiset asiat pitää hoitaa espanjaksi.

- Älä juo alkoholia vihaisena. Se on pelkkää alamäkeä siitä eteenpäin, koska juot liian nopeasti ja et maista alkoholin vahvuutta.

- Älä mene käytännön tunneille krapulassa. Tai ainakin varaudu nolostumiseen.

- Varaudu siihen, ettet koskaan saa mitä tilaat.

- Kaksi pankkikorttia on kätevä juttu. Vaikka kumpaakaan ei pöllittäisikään, niin ainakaan molemmat ei toimi kunnolla (ei voi maksaa, ei voi nostaa rahaa..)

- Jos asut ulkomailla jonkun aikaa, älä ota mukaasi vain vaatteita, joita sinua ei harmittaisi menettää. Jos teet niin, vaatekaapissasi on vain rumia vaatteita, joita et halua käyttää.

- Jos et käy pariin päivään suihkussa, alat haista.

- Espanjalaisilla on kapeammat hartiat ja vyötäröt, lyhyemmät jalat, kädet ja selät, pienemmät tissit ja isommat takapuolet, joten varaudu turhauttaviin shoppailureissuihin.

- Espanjan creditot ei vastaa Suomen opintopisteitä..

-..siispä harjoittele tekoitku Kelaa varten

- Älä osta halvinta, ne kusee.

- Aina ei tarvitse tajuta.

- Aina kun haluat mennä lenkille, alkaa sataa. Älä lenkkeile.

- Suomalaisen musiikin kuuntelu ja suomalaisten lehtien lukeminen ei helpota koti-ikävää, vaan pahentaa sitä.

- Miehillä, jotka järjestää bileitä ja jotka laulaa bändissä, on yleensä paljon naisia. Mustasukkaisuus ei sovi kuvioon.

- Älä mene ruokakauppaan kahdelta tai kahdeksalta. Siellä on silloin ihan ketusti populaa.

- Koskaan ei voi tietää, milloin kaupat/ liikkeet ovat auki. Googleta.

- Paikalliset pitää sua huvittavana, teit mitä tahansa. Hyväksy se.

- Jos löydät joskus itseäsi pidemmän espanjalaismiehen, yritä iskeä se. On meinaan niin harvassa.

- Kaikki sosiaalinen elämä on facebookissa, joten älä loukkaannu, jos jäät ulkopuolelle jostain menoista.

Elämä opettaa.

Diippii shittii

2011-10-09T14:41:00.003+03:00

Vaikka moni asia ärsyttää ja harmittaa täällä edelleen ihan älyttömästi, irtiotto ei kaduta enää. Taidan vaan käydä läpi sopeutumisen kriittistä vaihetta. Suhtautumisestani eri asioihin olen tajunnut paljon uutta myös itsestäni. Olen aina luullut olevani hirveän pessimistinen, mutta oikeasti olen yltiöoptimistinen. Koska vastoinkäymisten kohdalla putoan korkealta ja kovaa, koen pienetkin vastoinkäymiset vähän turhan hirveinä. Huomasin, että kivoja asioita tapahtuu, kun minulla ei ole odotuksia tai kun odotan pahinta. Koettuani monia pettymyksiä päätin jättää optimistisuuden hetkeksi ja kivoja asioita alkoi tapahtua; olen tavannut tosi kivoja ihmisiä, ja minulla oli pikkaisen sutinaakin. Odotukset tekevät elämästä vaikeaa. On hyvä, jos opin ensin hylkäämään odotukset pienten asioiden kohdalla. Ehkä opin myöhemmin myös hylkäämään odotukset ihmisten kohdalla. Vaadin miehiltä tosi paljon, ja toisaalta elättelen usein turhia toiveita. Jos lakkaan odottamasta asioita, jotain ehkä alkaa tapahtua. Parhaat miehet olen aina löytänyt sattumalta, silloin kun en ole toivonut löytäväni ketään. Olen täällä myös alkanut kiinnostua miehistä, joihin en taatusti olisi kiinnittänyt aiemmin huomiota. Elämä ei ole peli, joka menee odotusteni mukaan, se on peli, jossa ei ole mitään pointtia. Alan pikkuhiljaa tajuta pelin sääntöjä. Ehkä joskus opin myös pelaamaan peliä (tai käytännössä elämää ei voi pelata, tarkemmin sanottuna opin heittäytymään virran vietäväksi)

Olen alkanut myös muuttua täällä. En uskonut sen alkavan näin aikaisin. Minun on helpompi lähestyä muita ihmisiä (eikä minun tarvitse olla humalassa pystyäkseni siihen). Olen ollut aloitteentekijä lähes kaikkien täällä saamani kavereideni kohdalla. Pidän tästä karttuvasta itsevarmuudesta. Olen aina tiedostanut miten suuri tarve minulla on miellyttää muita, ja se on aina ärsyttänyt minua, mutta en ole tehnyt mitään asian eteen. Olen vain taistellut ollakseni niin miellyttävä kuin mahdollista, mutta sisälläni on kiehunut. Nyt lopetan sen. 1) Kadehdin naisia, jotka näyttävät aina freeseiltä ja huoliteltuilta ja olen koittanut pyrkiä samaan. Se on aivan turhaa! Minusta ei ikinä tule sellaista. Tukkani tulee aina olemaan takkuinen ja pörröinen. Hyvä on. Kasvoni hylkivät meikkiä, okei, ollaan sitten luonnollisia. Rakennan tyylini itseni varaan - olen jatkossa onnellisina hieman suttuinen ja epähuoliteltu, jos siten minusta tuntuu mukavalta. Tässä valossa tarkasteltuna Suomesta tuomani vaatteet ovat vääränlaisia. Hitto, tilanne vaatii shoppailua! Toivoisin vaan löytäväni kirppiksiä täältä, tarkoituksena olisi olla käyttämättä kaikkia erasmusapurahoja näiden kymmenen kuukauden aikana... 2) Olen vihdoin ymmärtänyt sen, että minun ei tarvitse koiranpentumaisesti juosta sellaisten ihmisten perässä, jotka eivät kohtele minua hyvin. Jatkossa reagoin huonoon kohteluun jotenkin. Luultavasti vain käännän selkäni ja unohdan, kostaminen tms ei ole minun juttuni. Olen täällä tavannut saksalaistytön, joka jostain syystä ei pidä minusta ja yrittää sulkea minut kaveriporukansa ulkopuolelle. Okei, antaa olla sitten. Olen löytänyt kivempia kavereita, enkä pidä kyseiseen tyttöön enää yhteyttä. Jos kerran olen niin ärsyttävä, niin ei yritetä sitten. Jos näemme jossain bileissä, moikkaan häntä kyllä, koska yritän käyttäytyä niin kuin aikuinen, mutta en koe minkäänlaista tarvetta viettää aikaa hänen kanssaan. Sama juttu miesten kanssa. Jos en pidä jostain, mitä joku mies tekee minulle, siirryn seuraavaan. En enää suostu tallottavaksi. Uuden itsevarmuuteni myötä tämä voi olla mahdollista.

Sopeutumisen kriittiseen vaiheeseen taitaa kuulua kunnon ketutus. Mieleni sotii koko tätä kulttuuria vastaan. Espanjantaitoni taantuvat, lämpö tekee minut hulluksi, välttelen illanviettoa kämppisteni ja heidän kavereidensa kanssa, koska en jaksa sopertaa espanjaa, en pidä paikallisesta ruuasta, vaihdan dubatut ohjelmat telkkarista englanniksi (opin tänään vihdoin miten se tehdään), kuuntelen vain suomen- tai englanninkielistä musiikkia.. Lasken päiviä jouluun, koska se tekee täällä olemisesta huonoina päivinä pikkaisen helpompaa. Tällä hetkellä minun ei ole hyvä olla yksikseni, vaan minun tulisi mahdollisimman paljon viettää aikaa vaihtarikavereideni kanssa. He ovat loistava vertaistuki, heillä kaikilla on samanlaisia kokemuksia ja itseasiassa englanniksi vuodattaminen ei ole niin vaikeaa kuin luulin. Ja kun vaihe menee ohi, elämä varmaan asettuu urilleen ja voin alkaa elää normaalisti omaa arkeani ilman että yksinollessa kaikki tuntuu inhottavalta. Siinä vaiheessa varmaan myös mieleni antaa periksi espanjalle ja alan vihdoin oppia kieltä ja viihtyä myös espanjalaisten seurassa.

Kaipaan Suomea kuitenkin tällä hetkellä niin paljon, että suunnittelen jo joululomaa. Sovimme äitini kanssa, että tänä vuonna vietämme joulua hieman eri tavalla. En tarvitse kuusta, jouluruokia enkä varsinkaan joululauluja. Lahjoja haluan kyllä saada ja antaa. Haluan vain viettää aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, syödä hienosti, katsoa paljon suomalaisia elokuvia kynttilänvalossa, jutella paljon, halailla tärkeät ihmiseni puhki, pulkkailla, luistella ja tanssia paljon nolotanssia. Olen myös jo suunnitellut joululahjat valmiiksi. Itseasiassa aloitan lahjojen suunnittelun aina lokakuun puolella, joten tämä on ihan normaalia käytöstä eikä silkkaa Suomi-kaipailua. Joululomaa on muuten tänään 72 yötä.

Äitini lupasi helpottaa Suomi-ikävääni ja saan pian postissa hapankorppuja ja salmiakkia. Jälkimmäistä haluan maistatuttaa kaikille ja ikuistaa reaktiot kameralle :)

Joku sarvipäinen lisäs siihen -äinen..

2011-10-02T21:34:00.003+03:00

Olen jo aikaisemmin valittanut sitä, miten ärsyttävää täällä on asioida, mutta valitanpa lisää. Joka saakelin liikkeessä/ virastossa tulee aina jotain esteitä, mikään ei hoidu samana päivänä ja/tai helposti, vaan aina saa kuulla kysymyksiin saman vastauksen: "No, no puedes. Antes tienes que hacer.. (=ei, et voi, eka sun täytyy tehdä..)" Tuntuu, että missään ei myydä sitä mitä mainoksissa kovaan ääneen sanotaan, vaan ihan liian usein saa kuulla ei oota. Aivan käsittämätöntä. Ja koska olen epäitsevarma löntti, otan tällaiset pienet vastoinkäymiset vähän turhan raskaasti - luulen, että niitä käy vaan minulle. Totuus taitaa olla, että niitä käy kaikille, mutta useimmat suhtautuu niihin kärsivällisemmin. Minä reagoin suuttumalla.

Siispä, kun menen ostamaan kännykkäliittymää, jolla voi soittaa edullisesti Suomeen, en kuitenkaan saa sitä, ennenkuin olen opetellut seisomaan käsilläni, juossut maratonin ja täyttänyt 39 lomaketta tsekiksi. Ja senkin jälkeen saan odottaa viikon, pari. Vitun spanskit.

Koti-ikäväni on ihan järjetön. Vaikka kirjoittelen päivittäin jonkun kivan Suomi-ihmisen kanssa, ei se tunnu samalta kuin puhuminen puhelimessa tai fyysinen yhdessäolo.En tiedä, onko koti-ikävä seurausta siitä yksinäisyyden tunteesta, jota täällä koen (olen melkein koko ajan ihmisten ympäröimä, mutta silti tunnen oloni yksinäiseksi, hyvin inhottava tunne) vai ruokkiiko yksinäisyyden fiilis entisestään koti-ikävää. Joka tapauksessa olen pikkaisessa noidankehässä. En ole soittanut kenellekään Suomeen ensimmäisen Sevilla-viikkoni jälkeen. Eniten kaipaisin puhua äitini kanssa. Olen soittanut hänelle vain kaksi semipaniikkipuhelua (=kaikki on tuntunut paskalta, enkä ole yhtään halunnut olla täällä). Olisi kiva soittaa semmoisiakin puheluja, joista välittyisi se, että minulla on välillä ihan hyväkin fiilis. Huom: Välillä, ihan hyvä. Ärsyttää, kun vaihtarivuosi ei ole vielä tuntunut tosi kivalta.

Olen ollut myös ihan käsittämättömän stressaantunut opiskelustani. Öö, millainen Erasmus-opiskelija oikein olen? Pingotan koulusta ja skippaan yli puolet bileistä. Olen vain 24/7 turhautunut siihen, etten tajua. Ainoa kurssi, josta tykkään, on pienten lasten kehollinen ilmaisu, koska siellä non-verbaalinen viestintä on sanoja tärkeämpää.

Lähdin vaihtoon siksi, että kaipasin irtiottoa omasta elämästäni (etäisyyttä ihmisiin, ongelmiin, kouluun, kaikkeen), halusin oppia arvostamaan sitä, mitä minulla on, oppia sietämään yksinäisyyttä ja mukavuusalueeni ulkopuolella olemista ja suhtautumaan asioihin rennommin. Hmm. Nyt olen oppinut vasta arvostamaan asioita Suomessa. Muiden asioihin oppiminen kestää varmasti kauemmin. Tällä hetkellä irtiottoni kaduttaa.

Ps. Joululomaan on 79 päivää.

Ei jumankauta.

2011-09-26T15:11:00.003+03:00

Puuh, viime päivinä on tuntunut siltä, ettei mikään oikein mene putkeen.

1) Luulin, että minulla on 30 päivän netti, mutta ei.. pystyin käyttämään 20 euron nettiä 12 päivää. Parina iltana olin aivan raivoissani ja valmis paiskaamaan tietokoneeni ulos parvekkeelta. Mutta vika olikin Vodafonen paskamokkulassa. Ja ilmeisesti yhtiöllä ei edes ole yhtään mokkulaliittymää, jossa olisi kiinteä kuukausimaksu. On pikkasen liian kallista maksaa 40 euroa netistä kuussa. Ei jumankauta.

2) Erasmusopiskelijat eivät voi ilmoittautua yliopistoon ennen lokakuun viidettä, mutta kursseilla tarvittaisiin materiaalia, jonka saamiseksi tarvitaan käyttäjätunnus ja salasana, jotka saa kun ilmoittautuu yliopistoon. Ja kurssithan tosiaan alkoivat jo 21. päivä. Mennään siis kaksi viikkoa ilman kurssimateriaaleja. Ei jumankauta.

3) "Yo no voy a hablar inglés a ti". Osa opettajista suhtautuu vaihto-opiskelijoihin kuin Sevillan omiin opiskelijoihin, joka tarkoittaa sitä, että meidän on tehtävä kaikki samat tehtävät kuin muidenkin ja mitään vaihtoehtoisia tapoja suorittaa ko. tehtävät ei ole. Ihan kivaa sinäänsä, kun jo luennon kuunteleminen ja muistiinpanojen tekeminen on tarpeeksi haastavaa. Minun pitää esim. yhdellä kurssilla pitää suullinen esitelmä espanjankielisestä kirjasta. Helppo homma: eka vaan käännän kirjan, teen muistinpanot, kirjoitan esitelmän ja käännän sen espanjaksi. Esitelmän pitäminen suomeksikin on ihan kauheeta, kiva lukea espanjaksi suoraan paperista. Ei jumankauta.

Ja nyt mulla on kauhea jano ja kuuma, enká jaksa kirjoittaa tänne. EI JUMANKAUTA!

hula hula

2011-09-20T21:24:00.002+03:00

Joo, kävin sitten sunnuntaina katsomassa härkätaistelua. Miksikö? Siksi, että olen Espanjassa ja haluan oppia ymmärtämään paikallista kulttuuria ja härkätaistelut valitettavasti ovat osa espanjalaisuutta. Mutta mukavaa se ei ollut. Härkää juoksutettin uupumiseen asti, se laitettiin vuotamaan verta ja lopuksi siihen pistettiin metrin pituinen miekka. Itkin useaan otteeseen. Kun yksi häristä onnistui yllättämään yhden matadoreista ja puski häntä ja talloi päälle, ajattelin vaan että oikeus toteutui (matadorille ei siis kuitenkaan käynyt kovin huonosti). Melko sairasta viihdettä kuitenkin, en ymmärrä mitä hienoa on eläimen nöyryyttämisessä. Hieman (hyvin vähän) huojentaa tieto siitä, että härät sentään elävät onnellisina ennen taistelua, toisin kuin esimerkiksi lihakarja.

Eilen oli jotenkin tosi huono päivä. Vietin koko päivän yksinäni, vaikka ei pitäisi, koska olin heti onneton. Huonossa mielialassa oli hyvää se, että tarvitsin jotain terapeuttista tekemistä - piirtämistä. Kun minulla on huono päivä, piirrän aina vähän häiriintyneitä juttuja, se varmaankin pitää minut järjissäni. Vietin eilen monta tuntia taistellen saadakseni haluamani kurssit sopimaan yhteen lukujärjestykseen, ja tarvitsin todellakin "aivojen tyhjentämistä".

Tänään oli jo kivempi päivä, vietin aamupäivän shoppailen ja kävin manikyyrissä ensimmäisen kerran elämässäni. Kauneudenhoito on täällä todella halpaa, manikyyrin maksaa 8-9 euroa ja pedikyyrikin n 15 euroa. Manikyyrin voisi ottaa tavaksi, kun siihen vihdoin on varaa.
Päätin, että en vietä tätä iltaa yksin, vaan menen bileisiin. Täällä tapahtuu jotain joka ilta, ja halutessaan ei tarvitse viettää yhtään koti-iltaa viikossa. Tänään on luvassa hawaji-teemabillet, aika kivaa!

Algunos aivopierus

2011-09-15T20:30:00.001+03:00

Muutamana viime päivänä olen kärsinyt huimaa Suomi-ikävää. En varsinaisesti pode koti-ikävää, vaan lähinnä sitä, että asiat sujuvat. Espanja-meininki on ärsyttänyt aivan älyttömästi. Tuntuu myös, että espanjantaitoni menee koko ajan huonompaan suuntaan. Nyt edes asioiminen kaupoissa/virastoissa ei enää suju. Mitä päässäni oikein tapahtuu?
Joitain asioita Suomesta kaipaan jo nyt:

1) Omaa kuntosaliani. Budjetilleni sopivat kuntosalit täällä ovat ahtaita ja likaisia ja niiden salilaitteet vanhanaikaisia (sellaisia kamalia, joihin täytyy laittaa painot itse ja joissa ei ole minkäänlaisia ohjeita) ja niissä käy pelkkiä miehiä, jotka virnuilevat minulle. Yritä siinä sitten kuntoilla. Taidan kuitenkin liittyä lähimmälle kuntosalille, koska kämppikseni käy siellä ja sinne ei tarvitse sitoutua: kunhan maksaa kuukauden alussa 40 euroa.

2) Suomen puhumista. Ihan kenen kanssa vaan. Ärsyttää, kun en pysty osallistumaan keskusteluun. Osaan vastata, jos minulta kysytään jotain, mutta ei se riitä. Olen tottunut puhumaan paljon ja nyt joudun miettimään jokaista lausetta, jonka aion sanoa. Ja suomea on niin kiva puhua. Piristyn aina, kun joku espanjalainen haluaa tietää miten jokin asia sanotaan suomeksi. Ajattelin osallistua yliopiston järjestämään kielivaihtoon, jossa joku espanjalainen opiskelija opettaisi minulle espanjaa ja minä hänelle suomea. Jos Sevillasta nyt löytyy edes yksi, joka haluaa oppia suomea...

3) Englanniksi puhuttuja tai tekstitettyjä elokuvia/ohjelmia. Olisi kiva katsoa liikkuvaa kuvaa ilman, että joudun ponnistelemaan ymmärtääkseni.

4) Ystävällistä asiakaspalvelua. Täällä ollaan oikeasti aika töykeitä. Varsinkin naiset.

5) Alakulttuureja. Täällä kaikki ihmiset ovat niin sanottuja taviksia. Kaduilla ei siis näe rokkareita, gootteja, punkkareita, hiphoppareita.. Se ärsyttää erityisesti siksi, että tykkään rock-henkisistä miehistä.

6) Halailua. Taas, ihan kenen kanssa vaan. Poskisuudelmien vaihtaminen jokaisen kanssa on jotenkin tyhmää. Halailisin mieluummin. Kolme viikkoa ilman halailua on jo ihan liian pitkä aika.

Jatkuva sosiaalisuuden vaatimus käy myös hermoilleni. Olin jo ehtinyt unohtaa sen, millaista on yrittää haalia itselleen kaveriporukka, kun ei tunne KETÄÄN. Minulla on niin loistava kaveriporukka Suomessa, etten ole kauheasti nähnyt vaivaa laajentaakseni sitä. Nyt pitäisi yrittää löytää ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti viihdyn. En ole koskaan ollut sellainen tyyppi, joka koittaa hankkia itselleen mahdollisimman laajaa kaveripiiriä. Panostan määrän sijasta laatuun. Eri kieltä puhuvien parissa se on hankalaa. Keskustelu on aina semmoista pinnallista. Miten siinä voi löytää sellaiset ihmiset, joiden kanssa menee oikeasti kemiat yksiin? Olen tavannut vasta yhden ihmisen, jossa mahdollisesti voisi olla ainesta hyväksi kaveriksi.

Saisi jo pikkuhiljaa olla pikkasen viileämpää. Sekoan täällä vajaan 40 asteen lämpotiloissa. Nämä lämpötilat yhdistettynä kiukkuisiin kuukautisiin on hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä - olen tänään parkunut liiottelematta ihan koko ajan ilman mitään syytä. Ei HUH HUH.

Ettei tämä menisi pelkäksi kitisemiseksi, täytyy mainita muutama asia, joista täällä tykkään, ja joista voisitte ehkä edes pikkaisen olla kateellisia:

1) Hintataso. Halvin viinipullo maksaa 2 euroa. Bussilla ja ratikalla matkustaminen maksaa 1,30 euroa, ja jos ostaa sellaisen kortin, niin vain 70 senttiä. Maksoin kimppakämppähuoneesta Suomessa 350 euroa, täällä 218 euroa. Sähkö ja kaasu maksavat 3 kuukaudelta neljälle hengelle 40 euroa. Taksi keskustasta kotiin maksaa 5-7 euroa. Ei paha.

2) Huomio. Tuntuu aika kivalta, kun joka päivä kuulee vislailua ja "guapaa". Joo, minulla on vaalea tukka ja hyvät reidet.

3) Jotain bilemeininkiä on JOKA PÄIVÄ. Lisäksi melkein joka viikonloppu on mahdollista päästä jonnekin reissuun, toiseen Espanjan kaupunkiin, Portugaliin, Marokkoon..

4) Ravintoloiden pienet annokset. Melkein joka ruuasta saa pienemmän version. En ehkä lihokaan täällä niin pahasti.

5) Kivat naapurit, jotka moikkaavat aina iloisesti ja joskus joku saattaa jäädä kehumaan vaaleita hiuksia ja kauniita silmiä. Näin tapahtui viime maanantaina, kun naapurin mummeli jäi ovensuuhun päivittelemään sitä, kuinka kaunis olen ja miten miehet mahtavat juosta perässäni (juoksisivatkin).

6) Minkään asian kanssa ei pidetä kiirettä. Toisaalta se on myös tosi ärsyttävää, mutta toisaalta tosi kivaa. Kivaa siinä on se, ettei minunkaan odoteta hoitavan asioita asap.

Que me dejes!

2011-09-08T15:27:00.002+03:00

Nyt sitten asun kolmen espanjalaistytön kanssa! Ay. Yksi heistä puhuu englantia, mutta hän muuttaa kämppään vasta syyskuun lopulla, kun koulu alkaa. Yksi puhuu espanjalaisen pikkukylän murretta, jota en meinaa tajuta yhtään. Kolmas puhuu ymmärrettävää espanjaa, mutta rajoittuneesta espanjantaidostani johtuen keskustelumme on hyvin alkeellista ja energiaa vievää. Koko eilisen päivän hengasin kämppisteni ja heidän espanjalaisten kavereidensa kanssa ja olin illalla niin poikki espanjan sopertamisesta, että vaan istuin sohvan nurkassa pidätellen itkua. Rankkaa.

Mutta olenhan minä oppinutkin espanjaa! Oppimani asiat taitavat tosin olla sellaisia, joista ei ole mitään hyötyä kämppisten kaveripiirin ulkopuolella. Ne ovat nimittäin tällaisia:

Que me dejes! = Anna mun olla, en jaksa kuunnella!
Yilipollas = Aika paha loukkaus, joka voi tarkoittaa montaa asiaa.
(polla=kikkeli)
la chavala = mimmi, pikkasen halventava ilmaus
la coño = vittu
el polvillo =pikapano
el polvete = normipano
el polvo = huippupano

Että näin.
No, tiedän nyt myös mitä haarukka ja lakana ovat espanjaksi, mutta nehän eivät ole yhtään mielenkiintoisia.

Puuh, olen vain syönyt ja juonut täällä ollessani. Ei lainkaan liikuntaa. Päätin mennä huomenna läheiselle kuntosalille katsomaan, mikä siellä on meininki. Lenkillekään pääse, kun täällä on aamuisin ja iltaisinkin yli 30 astetta lämmintä (päivällä varjossa 40) Kuntosalille liittyminen on yksi ratkaiseva tekijä sopeutumisprojektissani. Vielä ei ole tullut sellaista rutiinin tunnetta. Ei kaiken tarvitsisi olla jännittävää ja outoa kaksneljäseitsemän. Kauheata myöntää, mutta kaipaan rutiinia ja arkea. Mikä tylsä aikuinen minusta onkaan tullut! Olen kuullut, että vieraaseen kulttuuriin sopeutumisessa voi mennä parikin kuukautta, sitä odotellessa.

Odotan aivan supersuperinnoissani ensi sunnuntaita. Lähden silloin muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa päiväksi Portugaliin Tavira-saarelle ottamaan auringoa, uimaan ja juhlimaan. Niin kivaa!

Soy una petturi

2011-09-05T13:49:00.002+03:00

Viime bloggauksen jälkeen on tapahtunut aika lailla. Suomalaiset vaihtarikaverini ovat kovasti ihmetelleet kämppävalintaani. Taisinkin tehdä vuokrauspäätöksen puhtaasti asunnon ulkoisten seikkojen vuoksi; asunto on tilava, valoisa, kaunis, siisti ja turvallinen. Se näytti niin hyvältä, että tein päätöksen yhtään harkitsematta. Taipumukseni tehdä elämäni isoja päätöksiä impulsiivisesti kävi tällä kertaa kalliiksi. En tajunnut yhtään, mitä seurauksia sillä on, että asun muslimiperheen kanssa samassa talossa.

1) Kämppikseni eivät ole innostuneita opettamaan minulle espanjaa, koska eivät itsekään puhu sitä äidinkielenään.

2) Joudun kuuntelemaan lähes pelkkää arabiaa, eli en tajua yh-tään mitään. Espanjasta sentään pystyn poimimaan joitain sanoja, nyt selkäni takana voidaan puhua mitä vaan. Ja koska olen erittäin taitava kauhuskenaarioiden luoja, kuvittelen, että kämppikseni suunnittelevat jotain inhottavaa pääni menoksi.

3) Tavat ovat todella erilaisia!
a) Olen kauhuissani seurannut vierestä, miten perheen hiukan alle vuoden ikäistä lasta pidetään sohvalla, kun vanhemmat huitelevat ties missä. Samalla lapsi katselee telkkarista sotaohjelmia. Tai jos vanhemmat istuvat sohvalla ja lapsen kitinä ärsyttää, lasta saatetaan vähän läimäyttää. Kun lapselle osoitetaan huomiota, se tehdään todella rasittavasti lässyttämällä. Huh huh. Kaikki nimittäin mitä olen nähnyt, on niin vastoin kasvatustieteiden teorioita ja sanoo sen terve järkikin, ettei lasta tuolla lailla voi kasvattaa.
b) Sisäinen feministi sisälläni raivoaa, kun näen perheen vanhempien välisen epätasa-arvon. Nainen ei poistu kotoaan melkein koskaan, ja silloinkin miehensä kanssa, hunnutettuna. Nainen on koko ajan kiinni lapsessa, paitsi silloin kun laittaa ruokaa tai siivoaa. Jos kotiin tulee kuka tahansa mies, naisen täytyy olla hunnutettuna. Ja koska pariskunnalla on ikäeroa 12 vuotta ja mies on saapunut Espanjaan naisen ollessa 11, ajatus järjestetystä avioliitosta nousee väkisinkin mieleen. Yh. En voi tosin tietää, miten nainen kokee elämänsä, hänhän voi olla ihan tyytyväinen. Mutta jos itse olisin 21-vuotiaana ollut tuollaisessa tilanteessa, olisin kyllä juossut kauas ja kovaa.
c) En saa tuoda miehiä kotiin. Aluksi ajattelin, ettei se haittaa. Mutta kyllä se haittaa. Jos en saa vapaasti kutsua kavereitani kotiini, niin onhan se ihan pyllystä. En muutenkaan koe pystyväni olevani täällä vapaasti. En voisi kuvitellakaan, että istuisin olohuoneeseen kämppisteni kanssa juomaan viiniä. Tai tulemaan humalassa kotiin aamuviideltä. Koen myös silloin tällöin olevani halpa maallinen länsimainen hutsu, koska kuljen niin pienissä vaatteissa silloinkin, kun miehen kaverit ovat kylässä. Ja he katsovat minua todella irstaasti. Todella, todella ahdistavaa.

Vihonviimeinen niitti oli, kun luulin, että asunnon vapaaseen huoneeseen muuttaa muslimityttö. Lisää islamilaisia tapoja, lisää arabiaa?! Menin totaalisesti paniikkiin. Olin mielessäni pyöritellyt lähtemistä, mutta päättänyt odottaa, jos huoneeseen muuttaisi joku samanhenkinen opiskelijatyttö. Mutta kukaan, joka on käynyt katsomassa asuntoa, ei ole halunnut vuokrata huonetta nähtyään perheen ja kuultuaan ehdot. Miksi olin niin hätäinen, oi miksi?

Jatkoin hätäisellä linjalla ja kävin toissapäivänä katsomassa yhtä toista asuntoa. Ja päätin ottaa sen. Se ei ole niin tilava, kaunis, siisti eikä turvallinen. Eikä niin lähellä keskustaa. Mutta. Se on lähempänä koulua. Ja. Asuisin siellä kolmen espanjalaisen opiskelijatytön kanssa, jotka vaikuttivat tosi kivoilta ja innostuneita opettamaan minulle espanjaa. Vuokra on myös halvempi. Asunto on lisäksi samalla kadulla kuin suomalaisvaihtarikavereideni asunto. Saan avaimet tänään ja muutan sinne samantien.

Vaikka minun pitää ajatella omaa napaani tässä asiassa, ja tiedän että nykyisessä asunnossani on minulle aivan liian ahdistavaa (vuoden aikana semmoisessa pimahtaa pää), koen silti huonoa omaatuntoa. Perhe on ollut todella ystävällinen minua kohtaan, ja selvästi luottaa minuun. Minä sika kerron vasta juuri ennen lähtöä, etten pystykään tähän. Onneksi välttelin vuokrasopimuksen tekoa, joten se on mahdollista. Tunnen itseni ihan petturiksi ehkä sen takia, että minulla on typerä tarve yrittää miellyttää kaikkia. Ja tiedän saavani vihat päälleni kun lähden. Minulle on kuitenkin tarjottu ruokaa (tosin se on ollut aika pahaa :D) ja vapaasti asunnon tavaroita käyttöön ja olen törkeästi ottanut kaiken vastaan. Mutta toisaalta. Olen myös maksanut jo kuun vuokran, jota tuskin saan takaisin. Jos maksan viikon asumisesta 250 euroa, eli noin 35-36 euroa yöstä, odotankin hotellitason palvelua.

Täällä asuessani olen huomannut, kuinka ennakkoluuloinen olen. Voin myöntää, että se johtuu siitä, että kämppikseni ovat arabeja/muslimeja ja puhuvat ihan käsittämätöntä kieltä, että en luota heihin. Säilytän edelleen arvotavaroitani lukollisessa matkalaukussani. En kerro lähtemisestäni ennen kuin on ihan pakko, koskaan pelkään, että minulle kostetaan. Kauheaa. Milloin minusta on tullut tällainen rasisti?

Sitten iloisempiin asioihin. Olin perjantaina ensimmäisessä Erasmus-opiskelijakokoontumisessa. Oli aikast kivaa. Oli mukava huomata, ettei se uusiin ihmisiin tutustuminen olekaan mikään kulttuurisidonnainen juttu, vaan se on yhtä vaikeaa kaikille. Kaikilta kysytään samat kysymykset: "Mistä olet, mitä opiskelet, kuinka kauan olet ollut täällä, osaatko puhua espanjaa?" Ja sitten syvä hiljaisuus. Joka ikisen ihmisen kohdalla sama juttu, todella huvittavaa. Loppuilta pailattiin terassiyökerhossa, joka oli siis ulkotiloissa. Olisi voinut tanssia monta tuntia ilman, että tulee kuuma. Siis olisi ollut tanssifiiliksissä ja jos olisi soitettu hyvää musiikkia. Mutta teoriassa.

Sevilla näytti minulle eilen vasta parhaimmat puolensa. Oli tosi nätti päivä ja kävin kuvailemassa ympäriinsä. Rakastuin erityisesti Parque Maria Luisaan, todella kaunis ja romanttinen paikka. Ja siellä oli aivan valtavia sorsia! (Nettikahvilan kone ei huoli muistitikkuani, joten en saa tänne edelleenkäán mitään, pahoittelen.)Eilen illalla minulle tuli ensimmäinen olo, että taidan kuulua tänne. Viikko siinä kesti.

Jajaja, que divertido!

2011-08-29T12:27:00.004+03:00

No joo. Eilen sitten jäin tänne täysin yksin ja muutin vuokrahuoneeseeni asuntoon, jossa asuu nuori muslimipariskunta ja heidän lapsensa. Olin vissiin niin shokissa, etten saanut yhtään järkevää lausetta espanjaksi ulos, enkä tajunnut mitään. En lisäksi tiennyt, että kaikki lähiruokakaupat ovat kiinni sunnuntaisin, eikä minulla tietenkään ollut muuta syömistä kuin Tuc-keksejä ja salmiakkia. Eikä lainkaan vettä, keittelin sitä sitten pikkukattilassa puolen litran annoksina. Omassa koneessani ei toiminut (ei edelleenkään toimi) netti ja tekniikka muutenkin vittuili minulle. Kaikki tuntui olevan niin päin persettä, että eristäydyin huoneeseeni, soittelin kivanhintaisia Suomi-puheluita ja porasin. Vahvasti meni siis.

Illalla kämppikseni tarjosivat minulle perinteistä jordianialaista ruokaa ja antoivat minun käyttää heidän konettaan. Yhtäkkiä osasinkin taas paremmin espanjaa. Menin siis nukkumaan onnellisena. Ja nukuin kuin tukki, komiat 10 tuntia, joka teki eetvarttia hyvin univelkaisille aivoilleni.

Nyt suhtaudun yksin jäämiseen paremmin. Tiedän itseni kuitenkin sen verran hyvin, että minun täytyy täyttää päivät tekemisellä, että tämä tuntuu kivalta.
Hanki netti. Hanki kännykkäliittymä. Osta lamppu, kuulokkeet, piirrustusvälineitä, muistitikku, vaatteita, pyyhe, pesuainetta. Mene puistoon piirtämään. Lenkkeile. Tapaa sitä yhtä ainokaista ihmistä, jonka kaupungista tunnet. Mene leffaan. Mene yksin drinkille/kahville/tapaksille. Kokkaa jotain randomia. Ilmoittaudu espanjan kurssille. Mene katsomaan flamencoa.

Pari päivää on jäänyt välistä, koska olen ollut liian väsynyt kirjoittaakseni. Eikä sinäänsä, mitään mielettömän JÄNNÄÄ ei ole tapahtunut, kivaa on ollut. Muutamia välähdyksiä:
- Annika bongasi samasta hostellista suomalaistytön, joka tulee Erasmus-työharjoitteluun Sevillan yliopiston kv-toimistoon. Hyödyllistä verkostautumista siis :)
- Juttelin pitkään aikast komian meksikolaismiehen kanssa. Huomasin hämmästyksekseni, että minähän flirttailen kuin pieni vamppi! Alan kovaa vauhtia lämmetä noille latinoille..
- Lähes kaikki nähtävyydet on nähty. Tykkäsin erityisesti Plaza de Españasta.
- Syötiin ihan älyttömän pahaa paellaa, jota oltiin aluksi odotettu kaksi tuntia..
- Täällä on Ikea ja Lidl. Ugh.
- Saksalaisturistit on perseestä. Tytöt syö toisten eväät ja miehet örveltää.

Hei, voisinkin selittää täällä What To Do -listastani. Kyseessä on siis lista asioista, jotka haluan vaihdon aikana täällä tehdä. Ja jos niistä ei ilmesty juttua tänne, saatte vähän nalkuttaa.
Joten.
WTD en Sevilla/España:
1) käy katsomassa härkätaistelua
2) Mene jalkapallopeliin, mieluiten Sevilla-Barcelona -peliin.
3) Bailaa Ibizalla (Erasmus-tyypit tekee matkan Ibizalle toukokuussa)
4) Opettele tanssimaan flamencoa/ jotain muuta espanjalaista tanssia
5) Tee retki luonnonpuistoonç
6) Vie ulkomaalaisia kavereitasi tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin Costa del Solilla.
7) Kuuntele paljon perinteistÄ espanjalaista musiikkia.

Lista varmasti kasvaa kunhan tiedän mitä tällä maalla on minulle tarjota. Tänään shoppailen pikkaisen ja lähden ulos drinkeille pikkaisen. Hasta luego!

La genta está muy loca...

2011-08-25T16:23:00.002+03:00

Hola a todos! Tiiättekö, olen aika kettu naiseksi, saavuin nimittäin eilen illalla Sevillaan ja jo nyt minulla on huone vuokrattuna läheltä keskustaa ja koulua tosi kivasta asunnosta. Pohjatyö ja armoton stressaaminen siis kannatti. Ihmettelen kyllä, miten tämä on mahdollista, en nimittäin ymmärtänyt puoliakaan vuokranantajan puheista ja omat sanomiset piti katsoa sanakirjasta. Ehkä minua on huijattu. Tai joskus asiat sujuu hyvin minullakin. Tosin koska toinen kämppiksistäni on muslimityttö, en saa viedä miehiä kämpille. Hitto :D

Kun tulimme Sevillaan, oli jo ilta ja pimeää eikä ollut mikään miellyttävä kokemus istua taksissa tietämättä, minne päätyisi. Eikä taksikuskikaan tiennyt, oli aluksi jättämässä meitä ihan väärään paikkaan ja mökötti kun ei suostuttu jäämään siinä pois. Hostelliin tultaessa oltiin niin poikki, ettei osattu puhua enää edes englantia eikä ymmäretty mitään, mitä meille sanottiin. Muut hostellin ihmiset oli sosiaalisia aamukahteen, suomalaiset sammuu jo kello 23.

Ensimmäinen merkittävä kulttuuriero, jonka olen huomannut, on asiakaspalvelussa. Kaikki ihmiset tiskien takana tuntuu tympeiltä, eivätkä tiedä mistään oikein mitään. Esimerkiksi nainen lähtöselvityksessä ei tiennyt, miltä portilta kone lähtee. Ja se on ihan kökköä, että vaikka olen yrittänyt joka paikassa asioida espanjaksi, olen saanut melkein kaikkialla palvelua englanniksi. Ei näin opita kieltä, perrrrkele.

En oikein osaa sanoa, mitä mieltä olen Sevillasta. Ainakin kierrän turistikadut kaukaa, ne ärsyttivät minua samantien. Pienet sivukadut tuntuvat turvallisemmalta, koska täällä ei tarvitse pelätä oikeastaan muuta kuin taskuvarkaita. Oma asunto on tosi kivan ja rauhallisen kadun varrella, monen lukon takana, joten ei tarvitse sitäkään stressata. Yliopiston kasvatustieteiden kampus näyttää hikiselle.

Tänään mennään syömään paellaa ja kattomaan flamencoa, eli ollaan niiiin espanjalaista että!

Kaikki loppuu aikanaan, täytyy vaihtaa maisemaa.. HUI!

2011-08-11T13:36:00.002+03:00

Anteeksi hiljaiselosta. Aina, kun olen päätynyt koneen ääreen, olen hoitanut verisuoni päässä tykyttäen vaihtoon liittyviä juttuja. Ei ole tosiaan ollut minkäänlaista motivaatiota tulla tänne lässyttämään.

Mutta nyt on aikaa lässyttää; läpäti läpäti lillin luu!
Noo joo, on minulla varmaan jotain järkevämpääkin asiaa.

Vaihtovuosi Sevillassa alkaa olla ahdistavan lähellä, lähtöön on alle kaksi viikkoa. Olotilastani kertoo täydellisesti viimeisin Facebook-päivitykseni:
"Hanki vakuutukset, avaa toinen pankkitili, hanki luottokortti, keksi lääke syöpään, lähetä tämä lomake tänne ja tämä sinne, panikoi, vuokraa Suomen kämppä, raahaa tavaroita ympäri Suomea, myy sänky, juokse kaupungin hanki alasti sukkahousut päässä, tulosta miljoona paperia ja ota niistä kaikista kopiot, revi pääs irti ja hyppää jokeen, osta läppäri, aikakone ja kuuraketti, hajoa... Kaks viikkoa enää!"

Pari viikkoa sitten minua ahdisti itse vaihtovuosi ja pari kertaa olin niin sekaisin jännityksestä, että uhkasin perua koko jutun. Onneksi sivuutin nössö-Annan kitinät, sillä tiedän, että jos en lähtisi, olisin itselleni vihainen koko vuoden. Nyt viime päivinä itse lähtemistä tuskaisempaa on ollut kaikkien asioiden järjestely Suomen puolella. Minusta tuntuu, että aika loppuu kesken. Tämäkin olisi taas voitu estää, jos olisin hoitanut asiani aikaisemmin. Mutta sehän ei kuulu tyyliini.

Nyt alan olla innoissani Sevillasta ja jopa kämpän etsimisestä siellä.

Olen tässä stresseissäni havainnut itsessäni piirteen, josta en oikein pidä: Kauhuskenaarioiden luomisen ja niistä stressaamisen. Olen menettänyt monet yöunet sen takia, että olen päässäni pyöritellyt, kuinka minut ryöstetään heti taksimatkalla lentokentältä hostelliin. Tai kuinka maksan kämpästä takuuvuokran, mutta avaimet eivät sovikaan kämpän oveen, kun muutan sinne pari päivää myöhemmin. Tai kuinka lentokone tippuu. Tai minut pahoinpidellään kun tulen vaihtaribileistä kotiin. Tai että Suomessa joku homma menee täysin uusiksi ja en ehdi hoitamaan sitä.

Olen yrittänyt rauhoittaa itseäni sillä, että minä todella tarvitsen tätä. Olen viime aikoina ollut hyvin hankala ihminen, mikään ei motivoi ja minusta on pitkään tuntunut siltä, että olen irtioton tarpeessa. Minua ei pelota olla erossa ystävistäni tai perheestäni. Luulen myös, että muutaman kuukauden Espanjassa asumisen jälkeen minua ei pelota edes omalta mukavuusalueeltani poistuminen. Olen viime aikoina muutenkin pyrkinyt venyttämään mukavuusalueeni rajoja ja se on tuntunut vain älyttömän hyvältä. Toivon, että opin vaihtovuoteni aikana ymmärtämään itseäni paremmin. Tällä hetkellä en meinaa pysyä mukana.

Lupaan jälleen koittaa parantaa tapani, ja yrittää olla täällä aktiivisempi, kunhan olen saanut ostettua itselleni läppärin ja hankittua siihen netin. Jotenkin minulla on sellainen kutina, että elämäni on nykyistä jännittävämpää siellä Sevillan puolella.

Hihiii, kesällä on kivaa.

2011-07-20T12:05:00.002+03:00

Löysin viime viikolla oman henkilökohtaisen Raamattuni: kirjan nimeltä Eniten vituttaa kaikki (Pasa & Atpo). Olen todella herkkä ärsyyntymään asioista ja olenkin vittuuntunut jostain asiasta noin 23h vuorokaudesta. Ei tarvitse kirjoittaa Suosikin Ekille "Olenko normaali"-viestiä sillä löysin kirjan kirjoittajista hengenheimolaiseni.

Ja nyt tulee vihaista vuodatusta!

Juuri tänään, tällä hetkellä minua vituttaa...

Lähes kaikki eläimet. Erityisesti kissat, ötökät, linnut, etanat, räksyttävät pikkukoirat, hevoset ja kaikki sellaiset eläimet, jotka vaan lilluu ja hengaa, esim. laiskiaiset ja manaatit. Kyllä jotain suorituspaineita pitää eläimilläkin olla! Oikeastaan kaikki muut eläimet ottaa päähän paitsi norsut. Ne on kivoja. Vaikka ne tuhoavatkin Afrikassa ihmisten peltoja sekä syövät ja kakkivat hirveitä määriä.

Miehet. On ne niin vaikeita.

Naiset. On ne niin vaikeita.

Lapset. On ne niin vaikeita.

Kissanomistajat. Ei kissoille tarvi lässyttää, ei niitä kiinnosta.

Koiranomistajat, jotka ei kerää hauvelinsa kakkoja.

Omat hiukset, oma naama ja erityisesti oma luonne. Ai jumankekka, että olen perseestä.

Juopot.

Raittiit.

Ihmiset, jotka pysyvät aina kohtuudessa.

Ihmiset, jotka ei pysy koskaan kohtuudessa.

Sanat "hiilarit" ja "protskut". Tosin hiilihydraateista ja proteiineista puhuminen on ihan yhtä ärsyttävää.

Lihavat ihmiset, jotka vaan valittaa koostaan. Laihduttaisivay tai olisivat onnellisia sellaisena kuin ovat, prkl. On ihan turha valittaa asioista, joille voi itse tehdäkin jotain.

Jatkuva laihduttaminen.

Laihat ihmiset, jotka luulevat olevansa lihavia.

MTV:n roskasarjat. MUSIC television my ass.

Inno, Eden, Huvila&Huussi, Unelmien poikamiestyttö, Matkaoppaat, Hurja Remontti, Hurja muodonmuutos, Sillä silmällä, Salatut elämät, Xena, Baywatch, OC, Frendit.. Miksei telkkarista voi tulla vaan Suurin pudottaja, Madventures ja HBOn sarjoja?

Lähes kaikki lastenohjelmat, -laulut ja -kirjat. Lastentarhanopettajan urastani tulee helppo.

Ihmiset, joiden mielestä tatuoinnit ovat kauheita ja este opettajan työlle.

Kaikki ääri-ihmiset.

Ihmiset, jotka ei ole mistään oikein mitään mieltä, vaan kaikki on aina "ihan sama".

Se, ettei koskaan saa sanoa "ihan sama", tai on samantien tylsä tyyppi.

Kauniit ja tympeät ämmät.

Se, että paras sushiravintola on niin kaukana.

Vitutuksen lääkitseminen
- viinalla (ei toimi)
- liikunnalla (ei toimi)
- kivojen ihmisten seurassa (ei toimi)
- mässäilemällä (ei toimi)
- tupakalla (ei toimi)

Auringonpaiste, sade, tuuli, helle, pakkanen ja pilvet.

Jenkkakahvat.

Kainaloläskit.

Liian timmit vartalot.

Facebook.

Oma koulumenestys (tai pikemminkin sen puute).

Ajatus työelämästä ja vakituisesta työstä.

Pätkätyöt ja ihan muut kuin oman alat työt.

Kokoomus.

Se, että minulla on ihan karvaiset jalat ja olen menossa miehen kanssa terassille.

Se, että välitän siitä, että minulla on olematon sänki jaloissa.

Se, että menen kyseisen miehen kanssa terassille.

Eikä, nyt täytyy mennä ostamaan höyliä ja vetää paniikkikarvanpoistot. Olen säälittävä, moi!

Ruuuuuiiiiissssiii!

2011-07-07T09:26:00.003+03:00

Ou ou ou! Huomenna koittaa yksi tämän kesän kohokohdista -Ruisrock! Olen niin innoissani! Innostuksesta kertoo se, että ostin jokaista kolmea päivää varten uuden asun, harvemmin sitä jaksaa ihan näin paljon panostaa. Lisäksi, jos saan aikaiseksi ja hyppään sen benjin siellä, pelkojenvoittoprojektini etenee.

Niiiiiin siistiä!

Näitä kaikkia olisi ainakin tarkoitus ehtiä katsomaan:

Tänä vuonna voisin myös mennä fiilistelemään itselleni tuntemattomampia bändejä, erityisesti Nekromanrix kiinnostaa.

Elä pelkää

2011-07-04T10:50:00.004+03:00

Olen keksinyt seuraavan tatuointini aiheen. Haluan linnun oikean ojentajaani. Lintulajilla ei sinäänsä ole väliä, mutta kliseistä feenixlintua, haukkaa tai kolibria en halua. Olen viettänyt pari päivää piirtäen ja netistä etsien kuvaa, jossa lintu olisi sellaisessa asennossa, että se olisi "oikeinpäin", oli minulla käsi sitten ylhäällä tai alhaalla. Nyt tuntuu siltä, että se on aika paljon vaadittu.

Pelkään lintuja aivan kamalasti ja ajatus lintutatuoinnin ottamisesta kuulostaa ensikuulemalta ihan pöllöltä ajatukselta. Pelko on kuitenkin nimenomaan se syy. Olen viime aikoina pyrkinyt ottamaan riskejä elämässäni ja päästämään irti pelosta. Taidan olla aika neuroottinen ihminen, sillä pelkään lintujen lisäksi isoja koiria, korkeita paikkoja, ahtaita paikkoja, pimeää, hämähäkkejä, ampiaisia, yliluonnollisia asioita, yksinäisyyttä ja mukavuusalueeltani poistumista . Eihän elämisestä tule noiden pelkojen kanssa yhtään mitään! Hankin itselleni ison koiran, kunhan elämäntilanne mahdollistaa sen. Hyppään Ruisrockissa benjin-hypyn. Käytän hissiä. Menen tarkoituksella ulos yöllä tai vietän aikaa kynttilänvalossa. Opettelen sietämään hämähäkkejä samassa tilassa. Katson kauhuleffoja. Vietän aikaa itsekseni ja hemmottelen itseäni aina silloin tällöin. Lähden vaihtoon ja jätän kaiken tutun ja turvallisen taakse.
Ampiaisia en aio koskaan sietää. Enkä lokkeja.

Siispä lintutatuointi kuvaisi pelkojen voittamista. Jos vielä otan kuvan vaihtovuoden aikana, tarina tatuoinnin takana on täydellinen. Vaihtoonlähtö kun on isoin riski, jonka olen elämässäni ottanut.

Loppuun vielä inspiskuvia

Mikään noista ei ole juuri sellainen kuin tahdon, mutta noista on hyvä lähteä työstämään. Ja mustaharmaahan kuvan pitäisi olla, kun kaikki seitsemän muuta tatuointiakin ovat sen värisiä.

No huh huh.

2011-06-21T09:04:00.004+03:00

Olen viime viikot viettänyt paljon aikaa itsekseni. Huono puoli yksinolossa on mökkihöperyys - olen ajatellut hyvin sekavia. Sekä syönyt ihan kauheita määriä kaikkea outoa, eilen esimerkiksi kiskoin menemään kaksi paketillista kurkkupastilleja (noku ne oli niin hyviä).
Hyvä puoli laatuajasta itsen kanssa on, että minulla on ollut aikaa piirtää. Ja kunnolla keskittyä siihen, mitä teen.

En vaan tiedä, miksi halusin piirtää vain ihan häiriintyneitä kuvia. Täytyy päästä ihmisten ilmoille...

Poni

Tämä oli aluksi väritetty akvarellikynillä, mutta lopputulos ei ollut tarpeeksi sähäkkä. Jos olisin jaksanut väritellä kuvanmuokkausohjelmalla vähän kauemmin, tämä voisi olla hienompi.

Frankesteinin vosut (tussi, öljyväriliidut)

Naisvartaloita on kiva piirtää ja niin on zombejakin.

Irtioton tarpeessa (tussi, akvarellikynät, photoshop)

Minulla oli tätä piirtäessä vähän samanlainen olo kuin tuolla huutajalla. Ammensin inspiraatiota ärtymyksestä.

Mää tykkään Mansesterista, nääs!

2011-06-20T10:39:00.002+03:00

Olen asunut Tampereella miltei kolme vuotta, jonka aikana olen ehtinyt asua neljässä eri asunnossa ja opiskella kahta eri alaa. Muuttorumban ansiosta monet Tampereen alueet ovat tulleet tutuiksi ja tärkeiksi. Tampere on muutenkin tuntunut kodilta alusta lähtien. Kaupungissa asumisessa on vain se huono puoli, että tulee harvoin tutustuttua sen nähtävyyksiin ja erikoisuuksiin. Elämänpiiri rajoittuu koulun, liikunnan, työpaikan ja shoppailun pariin. Ulkopaikkakuntalaiset kaverini ovat vieneet minua muutamiin kivoihin paikkoihin, kuten Muumilaaksoon ja koulun puolesta on tullut käytyä näyttelyissä. Paljon on kuitenkin jäänyt näkemättä.

Kierrämme muutaman koulukaverini kanssa Suomea tänä kesänä ja päätimme ottaa asuinpaikkamme Tampereen myös lähempään tarkasteluun.

Asun aivan Kalevan kirkon vieressä ja Tampere -kierroksemme alkoi sieltä. Kalevan kirkko on ulkoapäin rumin kirkko, jonka olen koskaan nähnyt. Emme päässeet käymään sisäpuolella, koska olimme liikkeellä liian aikaisin. Ennen Espanjaan lähtöä täytyy käydä katsomassa, löytyy lähikirkoltani sisäistä kauneutta.

Kirkolta lähdimme brunssimunkeille Pyynikin näkötornille. Kävimme myös siellä tornissakin. Olin hieman pettynyt munkkeihin, ne olivat liian täydellisiä. Kangasalla söimme Vehoniemen näkötornilla munkkeja, jotka olivat isoja ja muhkuraisia - niissä oli särmää.
Komiat oli maisemat (ja rohkaisevaa oli se, että pystyin katsomaan reunan yli pelkäämättä, tarkoituksena on nimittäin hypätä benji-hyppy tänä kesänä)

Pyynikiltä suuntasimme Pispalaan ajamaan kapeita yksisuuntaisia katuja väärään suuntaan. Pispalassa on aina kiva käydä ja haaveilla omasta isosta puutalosta. Bongasimme myös The Portaat of Pispala.

Pispalan jälkeen oli vuorossa ensimmäinen näyttelykäynti. TR1 Taidehallissa oli esillä Tähdet tuikkivat -näyttely (valokuvia suomalaisista iskelmätähdistä 1940-luvulta 1970-luvulle sekä vintagepukuja samoilta vuosikymmeniltä)

ja sarjakuvataiteilija Tommi Musturin näyttely Taikamatto. Musturin työt olivat häiriintyneitä, ahdistavia ja maanisia, mutta aivan mahtavia, yksityiskohtaisia ja värikkäitä.

Tässä vaiheessa alkoi olla nälkä. Yhtä porukastamme pelotti sushin syöminen, joten suuntasimme espanjalaiseen ravintolaan Sevillaan. Voi että oli muy bien ruokaa! Tapakset olivat ihania, mutta pääruoka oli jotain uskomatonta. Pitkään haudutettua porsasta, paahdettuja valkosipulinkynsiä, serranokinkkua, yrttiriisiä ja viikunakastiketta. NAM! Oh, ajatuskin saa kuolan valumaan. Myös jälkkäriksi ottamani crema catalana oli naminaminamia. Suosittelen siis Sevillaa lämpimästi.

Kylläisinä ja sangriakannullisen tuhonneina lähdimme kiertelemään niitä keskustan katuja, joille harvemmin poikkeamme. Tuomiokirkonkadulta löysimme Pienen Saippuakaupan, jossa oli kaikenlaisia ihania tuoksuvia luonnonsaippuoita yms luonnontuotteita sekä hyvin palvelualtis myyjä. Ostin sieltä ihanaa appelsiinin ja vaniljan tuoksuista kuorintavoidetta.

Seuraavalta kadulta löytyi Pieni suklaapuoti, jossa minun on pitänyt käydä jo pitkään. Paikan suklaakonvehdit olivat kaikki niin houkuttavia, että vain neljän valitseminen oli todella vaikeaa. Hintaa hyvin täyteläisille ja ihanalla suklaakonvehdille tule 4 €.

Ennen suklaiden mussuttamista poikkesimme Kehräsaaren yrityskeskukseen (Laukontorin ja Koskikeskuksen välissä) , jossa on kaikenlaisia kivoja putiikkeja sekä myöskin Top Chef -kilpailija Stefanin Steakhouse. Kehräsaaren putiikeista suosittelen erityisesti Reilun kaupan tuotteisii erikoistunutta Maailmankauppaa Tasajakoa (jossa oli söpö myyjäpoika).

Nautimme suklaamme Laukontorilla. Laukontori on kesäisin ihan mahtava paikka terassilaivoineen, mustamakkarakojuineen ja kirppiksineen. Laukontorilta lähtevät myös laivat läheisiin saariin.
Torilla sijaitsevat myös Tampereen paras kirppari Radiokirppis sekä sisustusliike Kantriina, joka on täynnä kaikkea sellaista, jolla haluan kotini sisustaa.

Juotuamme Laukontorilla lonkerot alkoi taas jostain syystä olla nälkä, joten oli Vohvelikahvilan vuoro. Vohvelikahvilasta saa sekä makeita, että suolaisia vohveleita, hinnat ovat noin 5-7€.

Seuraavana päivänä kävimme syömässä sushia, italialaista jätskiä ja Vapriikissa kenkämuseossa ja Vintagepuku-näyttelyssä.

Minun Tampereeni:

Lempiruokapaikat:
Gelateria (italialaista jätskiä)(Siperian liikekeskus, Finlayson)
Espanjalainen ravintola Sevilla (Itsenäisyydenkatu 2)
New York (Hämeenkatu 5)
Harald (Hämeenkatu 23)
Japanilainen ravintola Maruseki (Hämeenkatu 31)
Intialainen ravintola Nanda Devi (Näsilinnankatu 17)

Lempishoppailupaikat:

Radiokirppis (Laukontori)
Bonuskirppis (itsenäisyydenkatu 11-13)
Second Hand Kaunotar ja Kulkuri (Tammelan puistokatu 34)
Koruliike Bijou Bridget (Koskikeskus)
Maailmankauppa Tasajako (Kehräsaari)
Ekokauppa Ruohonjuuri (Hatanpään valtatie 4)
Nitrobabe (Otavalankatu 9)

Lempibaarit:
Ruma
Klubi
Telakka (Tullintorinaukio)

Muita paikkoja
Elokuvateatteri Niagara (Kehräsaari, näyttää vähän erikoisempia elokuvia.

Flow beibi flow

2011-06-15T11:06:00.002+03:00

Alkuun pieni psykologian luento:
Flow

Flow (myös optimaalinen kokemus ja virtauskokemus) on psykologi Mihály Csíkszentmihályin mukaan tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa itsen tavoitteiden kanssa.Flow'ssa psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen.

Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään.

Csíkszentmihályi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä:

- Tehtävällä on selvät päämäärät.
- Yksilön keskittyminen on täydellistä.
- Oman minän arviointi vähenee.
- Ajantaju katoaa.
- Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.
- Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).
- Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.
- Tehtävä on itsessään palkitseva.

Lisäksi flow-kokemus vaatii häiriöttömän ympäristön. Esimerkiksi puhelimen soiminen tai työtoverin saapuminen huoneeseen voi katkaista flow'n.

Flow-tilaan ei pääse helposti ja nopeasti. Esimerkiksi urheilutilanteissa flow-tilan saavutus on haastavaa ja ei onnistu läheskään aina, sillä häiriötekijöitä on paljon.

Flow-toiminnot ovat toimintoja, joiden päätarkoitus on tuottaa iloa.

Miksi puhun flow-kokemuksesta?
Saan harvoin tehtyä mitään kerralla loppuun, koska teen niin "huonosti" tai kaikki muu ympärillä kiinnostaa enemmän ("Oogh, nyt petaan sängyn! Ja nyt käyn kaupassa hakemassa sitruunoita! Ja nyt...") Olen siis todella kriittinen itseäni kohtaan ja kärsin melko pahoista keskittymisongelmista. Siksi koen harvinaiset flow-kokemukset itselleni hyvin tärkeiksi, että pysyn edes jotenkuten järjissäni.

Saan flow-kokemuksia tosin vain asioista, jotka eivät ole kovin hyödyllisiä. Olen kokenut elämäni kaikki flow-kokemukset piirtämisen, askartelun, kirjoittamisen ja vaatteiden parissa. Intensiivisimmät flowni saan kollaasien tekemisestä. Näin kävi eilen, kun tein kerralla useamman A2-kokoisen kollaasin.

(Tämän olen tehnyt aiemmin.)

Koen kollaasia tehdessäni, että saan kerrankin tehdä jotain täysin itseni näköistä ilman, että se vaatii minulta teknistä taitoa. Piirtäessä kompastun usein siihen, että taitoni eivät riitä. Kollaasit ovat paljon mutkattomampia. Valitsen vain kuvia, jotka miellyttävät silmääni ja sommittelen ne miten sattuu, ilman mitään taiteen sääntöjä. Yksinkertaista, mutta niin kivaa. Kollaasien tekemisen jälkeen olen aina hyvällä tuulella ja hyvin ailahtelevaksi ihmiseksi yllättävän tyyni.

Minkälainen tekeminen saa teissä aikaan flow-kokemuksen?

(Loppuun vielä linkkivinkki sivustosta, jonne saa kertoa tyhmimpiä/oudompia/nolompia iskurepliikkejä:

http://iskuyritykset.wordpress.com/

Kesän ilmiöitä Annan silmin

2011-06-13T12:01:00.003+03:00

Sain eräänä viime viikon hellepäivänä puistossa ollessani valtavan inspiraation suunnitella asuja. Listasin kivoimpia asioita kesässä, valitsin niistä kahdeksan kaikkein kivointa ja tein niistä jokaisesta mind-mapin - mitä muotoja, materiaaleja, värejä, pintoja, olomuotoja yms. mistäkin kesän ilmiöistä tulee minulle mieleen. Halu päästä visuaalistamaan asut ideointien pohjalta oli valtava, joten iso osa yli 30 asteisesta kesäkuun päivästä nyhjötin olohuoneen lattialla piirtämässä ja värittämässä.

Tällaisia niistä sitten tuli:

Kuuma asfaltti
Mind map: paljaat jalat, polttava kuumuus, höyry, kovuus, tasaisuus, musta, harmaa...

Halusin tehdä asusta jämptin. Kaistaleet kuvaavat asfaltista tehtyjä teitä. Läpinäkyvät asut kuvaavat asfaltista nousevaa höyryä. Mekon materiaali voisi olla jotain aika kovaa ja jämäkkää, esim denimiä.

Jätski (+mansikat)
MM: pehmeys, makeus, pyöreys, vohvelin kapeus, sulavuus, söpöys, kylmyys, (vaalean-)punainen, valkoinen, beige...

Kuten ehkä arvaattekin, paita kuvaa jäätelötötterön palloa ja housut vohvelia. Paita voisi olla tehty jostain hyvin hentoisesta materiaalista, jotta siinä olisi viileä olla. Laskokset kuvaavat jäätelön sulamista.

Kesäromanssi (ei muuten ollut heilaa helluntaina, eli se siitä sitten.. :D)
MM: kiihkeys, läheisyys, iho, sitoutumattomuus, spontaanius, punainen, nude...

Lähdin liikkeelle toisiinsa kietoutuneista ihoista, siitä mekon muotokieli. Muotokielessä näkyy myös spontaanius. Materiaali olisi jotain kiiltävää, esim satiinia. Jostain kumman syystä kesäromanssista minulle tulee ensimmäisenä mieleen seksi ja seksistä hiestä kiiltävä iho :D

Juhannus
MM: yötön yö, koivu, taiat, kukat, tunnelmallisuus, valoisuus, romantiikka, vaaleansininen ja -punainen, valkoinen, vihreä...

Koivut ja jatkuvasti vaaleansininen ja -punainen taivas.. Asu on kuin luonto juhannusyönä.

Festarit
MM: rentous, kuumuus, hipit, auringonpistos, hölmöt asut, ruskean eri sävyt, vihreä, auringon värit...

Ukkonen
MM: kiehtova, jännittävä, yllättävä, sähäkkä, pilvien pehmeys vs. salamoiden kovuus, tummanharmaa, valkoinen, sähkönsininen...

Terassi
MM: näyttäytyminen, flirttailu, seksikkyys, olut, siideri, sosiaalisuus, kullankeltainen, valkoinen, punainen...

Asu on kuin kaljatuoppi, kuohuava ja kullankeltainen!

Mökkeily
MM: metsä, järvi, auringonnousu, rentous, pehmeys, tyyneys, villapaita+verkkarit, sinisen eri sävyt, vaaleanpunainen, harmaa, metsänvihreä...

Tässä lähdin liikkeelle väreistä.

Huonon äidin tunnustukset, vol. 2

2011-06-08T10:58:00.004+03:00

Tuskin ihmislapsetkaan tykkäisivät viettää koko elämäänsä sisätiloissa, liian pienessä kaapissa. Miksi siis teen niin omille lapsilleni, korkokengille?

Aloin käyttää korkokenkiä 16-vuotiaana ja käytin niitä ahkerasti koko lukion. Korkokengät pysyivät mukana vielä silloinkin kun muutin Tampereelle ja aloitin opiskelut ammattikorkeassa. Mutta kun vaihdoin yliopistoon, korkokenkien käyttäminen väheni huomattavasti. Miksikö? Koska kukaan muu koulussa ei käyttänyt, ja lähes kaikki olivat minua lyhyempiä. Tuli diiva-olo. Kukaan ei koskaan huomautellut pituudestani niillä vähäisillä kerroilla kun korot jalkoihini laitoin, joten ongelma on vain pääni sisällä. Tunsin oloni kömpelöksi ja epänaiselliseksi. Outoa.

Ja kuitenkin minulla on kaapissani aivan ihania korkokenkiä ja tuntuu rikolliselta olla käyttämättä niitä. Tein itseni kanssa lupauksen. Käytän kaikkia kaapissani olevia (korko)kenkiä tänä kesänä ainakin kerran. Ei siis aina niitä hikisiä ballerinoja ja tennareita. Nyt glamoria kehiin!

Poimin kokoelmastani ne ihanimmat:

Kirpparilöydöt, olen käyttänyt kerran. Vaatisivat paljon käyttöä, sillä tällä hetkellä eivät jousta yh-tään. En saanut niitä nytkään hikiseen kesäjalkaani.

Nämäkin kirpparilta, 7 eurolla (Asos). Yhden kerran käytetty, hyvin epämukava kokemus. Näissä olen tolkuttoman pitkä.

Kaksi kertaa käytetty, 2 vuotta sitten keväällä viimeksi.

Näitä olen useamman kerran käyttänyt, mutta puolen vuoden aikana vain kerran. Nämä ovat lempparini, koska ovat mukavat jaloissa. Henkkamaukalta.

Kerran käytetty, mitä en ymmärrä, sillä nämä eivät hierrä mistään, eikä näissä ole ihan järjetöntä korkoa. Ostettu Andiamosta.

Uusimmat, ostin viime viikolla. Olen himoinnut tuollaisia niittikorkkareita pitkään, mutta en ole raaskinut ostaa. Löysin kyseiset yksilöt kirpparilta 10 eurolla.

Lisäksi erittäin huono kuva päivän asusta. Tykkään hirmuisesti haalareista ja haaremihousuista, haaremihaalarit ovat täydellisyyttä. Lisäksi haalarin kangas on ohutta, joten tämä on nappivalinta noille helteille. Tämäkin kirpparilöytö.

Hääääääää!

2011-06-06T10:11:00.003+03:00

Lapsuuden ystäväni meni sitten naimisiin viime lauantaina. Oli ihanaa! Pystyin myös aika hyvin hillitsemään itseni alttarilla, en itkenyt hysteerisesti. Jalat tosin tärisivät (jännityksestä??) niin paljon, että morsiamen kukkakimppu tärisi ja heilui käsissäni hyvin häiritsevästi. Mutta joo, oli joka tapauksessa mahtavaa päästä todistamaan niin rakastuneen ja toisilleen sopivan parin avioliittoon vihkimistä.

Ja morsian oli aivan älyttömän kaunis! Vaikkakin tässä kyseisessä kuvassa hänellä oli vähän typerä ilme.

Aww.

"Kaasot yms. olivat seksikkäitä." Niinhän me oltiin. Ja ahkeria - itse söin tehokkaasti hääruokia pois, siitä oli varmaan iso apu...

Häissä palloilu laukaisi jälleen hirmuisen omien hääsuunnitteluinnon. Tiedän jo, millaisen mekon, kukat, kampauksen jne. haluan. Niistä olenkin aikaisemmin tehnytkin postauksen.
Vain mies puuttuu. Enkä oikeastaan edes halua vielä pitkään aikaan naimisiin. Mutta haluan häät.

Olen tosi kova elokuvafani ja tulevissa häissäni voisi olla leffateema. Mustavalkoinen koristelu, joka puolella kuvia romanttisista leffoista/elokuvien legendaarisimmista pareista, pöydät nimetty lempiohjaajien mukaan.. Joo! Ja taustalla soisi alkuhäiden ajan elokuvien rakkauslauluja. Saanko järjestää itselleni häät, ilman miestä ja avioliittoa?

Häitteni soittolistalla ainakin:
DIRTY DANCING - (I´ve had) A time of my life
ARMAGEDDON – I don´t wanna miss a thing
UNETON SEATTLESSA – When I fall in love
CITY OF ANGELS – Iris
LEIJONAKUNINGAS – Can you feel a love tonight/Tunnetko jo rakkauden
MOULIN ROUGE – Come what may & Your song

ALADDIN - A Whole New World
ROBIN HOOD: VARKAIDEN KUNINGAS - (Everything I Do) I Do It For You
CASABLANCA - As Time Goes By
GREASE - You´re the one that I want
FOUR WEDDINGS AND A FUNERAL - Love Is All Around
NOTTING HILL - When You Say Nothing At All
KUMMISETÄ - Speak softly love
LUMIKKI - Someday my prince will come
TUHKIMO - So this is love
PIENI MERENNEITO - Kiss the girl
KAUNOTAR JA HIRVIÖ - Beauty and the beast
TARZAN - You´ll be in my heart
KAUNOTAR JA KULKURI - Bella notte
PRINSESSA RUUSUNEN - Once upon a dream
AAMIAINEN TIFFANYLLA - Moonriver
TRAINSPOTTING - Perfect day
STAND BY ME - Stand by Me
TITANIC – My heart will go on

BLUES BROTHERS - Everybody needs some to love
PITKÄ KUUMA KESÄ – Lootusasentoon
TYTTÖ SINÄ OLET TÄHTI – Pidä musta kii
JOS RAKASTAT – Jos sä tahdot niin
KUUTAMOLLA – Saat
RAID – Vain rakkaus
HELMIÄ JA SIKOJA – Sydämeni osuman sai
Balladi elokuvasta Klaani
AKSELI JA ELINA – Akselin ja Elinan häävalssi
AMÉLIE - "La Valse d'Amélie"
BRIDE AND PREJUDICE - "Punjabi Wedding Song & A Marriage Has Come to Town
CORPSE BRIDE - The Wedding Song*
MAMMA MIA! – Lay all your love on me

Elokuvien rakkauslaulujen lista on valtava, ja jotenkin tuntuu, että unohdin tuosta mielestäni ihanimmat.

Oho!

2011-05-24T10:22:00.002+03:00

Auts. Edellisestä postauksesta on miltei kuukausi. Pahoitteluni.
Elämäni on ollut töiden, koulun rästihommien, kuntosalin ja pippaloiden täyteistä, ja blogin pitämisaktiivisuudessahan se on sitten näkynyt.

Vietimme hieman yli viikko sitten yhden parhaan ystäväni polttareita. Niistä olisi paljon kirjoitettavaa ja kuvia, mutta en voi niitä laittaa tänne vasta kuin häiden jälkeen. Häät muuten ovat tämän viikon lauantaina! Kun läheinen ystävä menee naimisiin, pukkaa väkisinkin kriisiä: "Olenko mä nyt sitten epäonnistunut luuseri, kun mulla ei ole edes poikaystävää?" En anna sen kuitenkaan häiritä, vaan vakuuttelen itselleni, että ystäväni menee kauhean nuorena naimisiin. Onhan hän herrantähden vasta 22. Pikkutyttö. Kun tämä menee niinsanotusti jakeluun, alkaa kaikesta muusta stressaaminen: "Miten laitan hiukset? Miten mahdun tuohon juhlamekkoon? Miten saan itseni hillittyä alttarilla, etten itke hysteerisenä?" Huoh. Häät on siisti juttu.

Huomenna käynnistyy yksi kesän 2011 projekteista, nimittäin Kotiseutu-touring. Käymme kolmen koulukaverini kanssa tutustumassa toistemme kotipaikkakuntiin. Huomenna on luvassa ensimmäinen paikka, Kangasala. Muita paikkoja ovat Kuopio, Seinäjoki-Ylistaro ja Rauma. Kierroksen tarkoituksena on paitsi esitellä itselle tärkeitä paikkoja ja paikkakunnan nähtävyyksiä, myös maistella alueen perinneruokia ja tehdä "outside of the box" -juttuja. Saamme siis nauttia ainakin kalakukosta, piimävellistä ja lapskoussista sekä pääsemme kokemaan lintujenbongausta vessapaperirullakiikareilla, lavatansseja ja uimista Suomen likaisimmassa lammessa. Niin kivaa!

Lapskoussi

Mutta joo, palaillaan paremmalla ajalla.

Teeny weeny string bikini (not)

2011-04-25T14:15:00.002+03:00

Hola! Varoituksen sananen: Tämän postauksen idea on MINÄ HALUAN TUON JA TÄMÄN JA TUONKIN JA TÄMÄNKIN. En tule kuitenkaan luultavasti saamaan näistä jutuista mitään, joten annetaanpa materialistinen hehkutus anteeksi tämän kerran.

Innostuin taas pienen tauon jälkeen piirtelemään mimmejä. Mimmien piirtely jotenkin toimii minulla erinomaisena koulustressin laukaisukeinona (Naisten piirtely on terapeuttista?? :D). Lämpimien kelien kunniaksi piirtelin tällä kertaa bikinichicksejä. Lämmin sää saa minut muuttumaan toisenlaiseksi, kesä-Annaksi. Yksi kesä-Annan piirteistä on tolkuton bikinien haaliminen. Olen viime kesinä hiukan pystynyt hillitsemään itseäni enkä ole hankkinut hillitöntä bikinivuorta ja koska vartaloni on muuttunut parin vuoden sisään aika paljon, olen myös onnistunut (=joutunut) luopumaan joistain bikineistäni. Tällä minulla on seitsemät eri bikinit. Ja haluaisin uusia. Paljon.
Esittelen tässä joitain bikini-/uikkarihaaveitani.

1. Olen normaalisti puuterisävyjen ystävä ja kestänkin voimakkaat värit ja kuosit vain uimapuvuissa. Olisi kiva hankkia kaksiosainen uikkari toppiyläosalla mahakkaiden päivien varalle. Kaikki uimapukuni kun ovat ah-niin-armottomia bikinejä.

Esimerkki Oikeasta Elämästä alá Nelly.com

2.Tämä sopii vähän samaan sarjaan. Pömppömasupäivien pelastus olisi korkeavyötäröinen sortsimallinen bikialaosa.

Ruma EOE alá Asos.com

3. Olen tänä kesänä hurahtamassa jälleen raitakuosiin - ja kovaa. Raidalliset bikinit olisivat siis aika kiva saada. Ja nimenomaan tuon värisenä.

EOE: Ginan raitabikinit ovat aika kivat, raidat saisivat tosin olla leveämmät

4. Oi oi oi, mikä kultabikinichicksi! Kultaiset bikinit ovat melkein vitsi ja nimenomaan siitä syystä haluaisin sellaiset. Hopeiset löytyy jo, kultaiset olisivat astetta asenteellisemmat.

EOE alá Nelly.com

5. Nämä ovat ehdottomat lempparini, vaikkakin näiden käyttäjällä ei saisi olla kropassaan yhtään ylimääräistä. Pienikin lihan tursuaminen uimapuvun aukoista on näyttää todella, todella rumalta. Mutta silti.

EOE alá Asos.com

6. Bikinien seuraksi on tänä kesänä PAKKO SAADA pitkä läpikuultava mekko. Semmoisen voisi myös yrittää ommella itse, mekko kun ei vaadi mitään kauhean taidokkaita leikkauksia tai laskoksia.

EOE alá H&M ja Firetrap

Nyt menen nauttimaan pääsiäispäivän auringon lämmöstä ja jäätelöstä terassille, adios!

Yhteen asiaan keskittyminen on yliarvostettua

2011-04-20T08:33:00.003+03:00

1) Sirkussitsit oli ja meni. Kivaa oli ja sitkeimmät tatuoinnit näkyvät edelleen himmeästi, vaikka sitseistä on jo viikko. En suosittele kenellekään siirtokuvatatskoja, koska ne eivät lähde edes kynsilakan postoaineella, enkä myöskään ihoonsa maalaamista mustalla kasvovärillä. Se ei lähde ikinä.

Lovely Tattooed Women

Mä haluan oikeasti tiikeritatskan!

Ruma(nkaunis) Pin up-zombie

2) Sirkussitseillä humaltuminen ei ollut maailman fiksuin idea, sillä seuraavana päivänä oli vuosijuhlat. Mutta ruoka maistui vielä kolme kertaa paremmalta tuossa tilassa. Mutta kuviin en jaksanut panostaa, anteeksi.

3) Tiina haastoi minut kuvahaasteeseen:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama. (skippaan tämän, hahaha.)

Tässä penkomisen tulos:

Kuva on ystäväni Jennin tupari/synttäri/läksiäisistä. Meillä on aina tapana ottaa tommosia takapuolien tai tissien ylistyskuvia, joten tässä kuvassa ei ole sinäänsä mitään outoa :D
Olin tuossa vaiheessa tehnyt yhden värinpoiston pikimustaan tukkaani, ja viihdyin yllättävän hyvin tuossa ruosteenpunaisessa.

Ja nyt täytyy juosta englannin tunnille, aaargh!

Hell yeah I´m a freak

2011-04-12T16:13:00.004+03:00

Huhuhuuu! Huomenna on taas teemabileiden aika ja olen taas vaihteeksi aivan innoissani! Teemana on tällä kertaa sirkus, ja kaveri keksi loistavan asuidean. Pukeudumme Tatuoiduiksi naisiksi (isolla T:llä, huom.) Idea perustuu siihen vanhaan hienoon aikaan, kun sirkuksissa oli esiintyjiä, joiden arvo perustui normaaliudesta poikkeavuuteen. Näissä friikkisirkuksissa esiintyi myös ihmisiä, jotka olivat tatuoituja päästä varpaisiin. Se oli siihen aikaan vielä ihmeellistä. Edustamme siis Sirkus FreakShow´ta kultaiselta 30-luvulta.

Tässä vähän inspiraatiokuvia:

Ja ideointia sekä suunnitelmia:

Vähitään tuon verran kuvia maalataan/ siirretään iholle. Niitä on sitten kiva yrittää hinkkailla pois, ja totta kai seuraavana päivänä pitäisi mennä oman ainejärjestön 55-vuosijuhliin iltapukuun pukeutuneena.
Great.

tättärää.

2011-04-05T14:22:00.003+03:00

Harjoittelu loppui viime viikolla ja eilen koulu sekä arki pläjähti päin naamaa. Positiivista tässä on se, ettei enää tarvitse olla niin iloinen ja puhelias koko ajan. Lapsille kun ei voi näyttää, jos vituttaa. Ja nyt pääsen koneelle vähän useammin ja tulee ehkä tännekin kirjoiteltua. Ehkä.

Minulla on edelleen kesken Trendin neljän tärkeimmän tyylin toteutusten esittely. Tässä viimeinen - viidakkotyyli:

Asussa on liikaa väriä minun makuuni, oli vähän epämukava olo tuo päällä.

Mutta joo, jatkan myös tätä nukketeeman hypettelyä. Teimme lasten kanssa sorminuket. Tässä kuvia niistä:
Ampiainen

Kissa

Synttäripelle

Öö.. Batman?

Jedisoturi

Lohikäärme

Mikä lie flikka

Lohikäärme?

Verinen munamies

?

Lohikäärme maalausta vailla. Näyttää vähän manaatilta <3

Iron man

Puppets, puppets

2011-03-28T14:47:00.003+03:00

Minusta on viime aikoina tuntunut vahvasti siltä, etten halua päiväkotiin töihin, vaikka siihen koulutukseni tähtääkin. Minua on alkanut viime aikoina kiinnostaa työ lastenkultturitoiminnan parissa. Ja nyt innostaa ihan hirveästi nukketeatteri. Olisi aivan älyttömän ihanaa suunnitella ja valmistaa käsinukkeja, marionetteja, varjonukkeja, luoda niille sielu ja luonne ja puhetapa ja ja ja.. Voipi olla, että kouluttaudun vielä nukkejen tekijäksi. Olen aivan täpinöissäni! Saisin olla mukana luomassa lapsille laadukkaita kulttuurielämyksiä.

Opetettiin tänään muuten harjoittelupaikan lapsille Lohikäärme Puff. Minulla on kuulemma ihana lauluääni. Se oli päivän piristys.

Teatteria beibe

2011-03-26T19:38:00.003+02:00

Jatkan esittelemällä, miten toteutan huhtikuun Trendissä mainitut kevään tärkeimmät trendit. Nyt vuorossa vekkihame:

Tyylistä tulee helposti tätimäinen, jos siihen ei yhdistä jotain epätätimäistä - bändi-t-paitaa, nahkatakkia, hupparia, niitejä, ketjuja.. Minä ratkaisin asian hupparilla ja ketjuilla.

Lapset harjoittelupaikassa ihmettelivät, miksi on noin "hienot vaattet", mutta täytyihän minulla olla. Järjestin nimittäin harjoitteluparini kanssa varjoteatteriesityksen, johon kuului paikkaliput ja pop cornit ja kaikki. Esityksen jälkeen lapset saivat kokeilla itse varjoteatterin esittämistä.

Poika ja Munamies.

Aika actionpläjäys, eikö?

Huhtikuun Trendin 4 cooleinta tyyliä

2011-03-23T15:50:00.003+02:00

Otsikko hämää, koska esittelen niistä tänään vain kaksi.
Uusimman Trendin mukaan kevään 2011 4 kulmakivityyliä ovat pukeutuminen pitsiin, viidakkoteemaan, miesten tyyliin sekä vekkihameisiin.
Näin minä toteutin..

Pitsin. Tyylissä pääväreinä ovat erityisesti musta, valkoinen ja hiekka. Värimaailman tulisi olla harmoninen. Pitsiä voi käyttää myös piristeenä, jos ei halua pukeutua päästä varpaisiin ja näyttää mummon pitsiliinalta.

ja näin miesten tyylin. Tästä tykkäsin kovasti. Tyylissä pitää muistaa se, että jos pukeutuu päästä varpaisiin miesmäisesti, tulisi siihen yhdistää jotain tosi naismaista, ettei asu muistuta naamiaisasua. Siksi laitoin hiukset leteille ja nutturalle (heti kuvien ottamisen jälkeen :D.

Voi, miten kivaa!

2011-03-17T13:53:00.005+02:00

Tein eilen elämääni koskevan päätöksen. Päätin, että tästedes teen vain asioita, jotka tuntuvat kivoilta, ja sanon piupaut järjelle. Olen ollut niin kamalan ankara itselleni viimeiset kymmenen vuotta, että on aika olla itselleen armollinen. Olen myös tänä keväänä kärsinyt pahasta kevätväsymyksestä, joten sitä suuremmalla syyllä on aika antaa itselleen lupa ottaa vähän rennommin ja nauttia elämästä. Aloitin uuden elämänasenteen toteuttamisen marssimalla pois espanjan tunnilta, koska minua ahdisti siellä. Espanjanopettaja ei ole lainkaan kannustava, ja tunneilla ei ole kivaa. Siispä minun ei tarvitse kiusata itseäni tönöttämällä siellä ja oppimalla vain pelkäämään puhumista. Tunneilla käyminen olisi ehkä järkevää tulevan vaihdon kannaltaa, mutta on paljon kivempaa opiskella itsenäisesti, omalla tyylillä.

Uusi periaate ei tarkoita velvollisuuksien unohtamista, mutta se sallii niiden lykkäämisen parempaan päivään. On päiviä, jolloin siivoaminenkin kivaa ja jolloin tylsimmätkin kouluhommat motivoivat. Inhottavia hommia tehdään vain silloin kun niiden tekeminen tuntuu edes siedettävältä.
Uuden periaatteen ansioista elämäni alkaa toivon mukaan olla kivempaa. Elämä on sellainen, millaiseksi sen itse tekee. Minä teen elämästäni kivantäytteistä.

Periaatteessa on vain yksi poikkeus. Jos tekemiseni vaikuttavat muihin ja periaatteen mukaan tehdyt päätökset vaikeuttaisivat muiden elämää, olen valmis joustamaan. Silloin tehdään asioita sen mukaan, mikä on järkevää. Mutta niin kauan kuin asioilla on vaikutusta vain minuun, voin varmaan ihan rauhassa tehdä vain kivoja juttuja tai tyhmiä asioita kivalla tavalla?

Hyvää Naistenpäivää!

2011-03-08T14:38:00.003+02:00

Maailma on ihania naisia täynnä. Valitsin heistä mielestäni kaikkein ihanimmat (jos sukulaisia ja ystäviä ei oteta lukuun):

AITO - Heli Laaksonen

BOHEEMI - Sia

COOL - Pj Harvey

DYNAMIITTIA - Mira Luoti

ELEGANTTI - Kate Winslet

HAUSKA - Elina Knihtilä

IHANA - Chisu

JÄNNITTÄVÄ -Helena Bonham Carter

KAUNIS -Winona Ryder

LAHJAKAS - Paula Vesala

MIELENKIINTOINEN -Kat Von D

NÄYTTÄVÄ - Penelope Cruz

OMALAATUINEN - Sofi Oksanen

PERSOONALLINEN - Robyn

Q-MA - Donna Feldman

ROCK - Skunk Anansien Skin

SEKSIKÄS - Loulou D´vil

TAIDOKAS - Sabra Johnson (Tanssi, jos osaat -voittaja)

USKOTTAVA -Tori Amos

VIISAS - Muumimamma

(Kaikki kuvat on otettu netistä, mutten jaksanut laittaa linkkejä tänne. Jos jollain on napisemista niin antaa palaa. En väitä yhtäkään kuvaa itse ottamakseni :))

Olen huono äiti

2011-03-04T15:29:00.004+02:00

Apua! Tuntuu olisin unohtanut lapseni syntymäpäivät! Kirjoitin ensimmäisen blogimerkintäni 13.2.2010, eli blogini on jo kohta kuukauden verran ollut vuoden vanha. Ohhoh. Kylläpä aika rientää. Ensimmäinen vuosi blogin parissa on ollut vaihteleva. Viime kesänä en kirjoittanut juuri mitään, heinäkuussa en postannut kertakaan. Sama toistui nyt helmikuussa, oli liian kiire. Kesällä tosin kiire oli positiivista kiirettä, paljon kivaa tekemistä ja tapahtumia, tänä talvena en ole stressin vuoksi jaksanut kirjoittaa. Joulukuussa innostuin tosin kirjoittamaan joka päivä.

Juhlistan blogini synttäreitä muistelemalla vanhoja ja laittamalla tänne kuvia lukion ajoilta. Tein kuvaamataidon valokuvauskurssilla ehkä koko kuvaamataidosta innostuneiden lukiovuosieni mielenkiintoisimman työn. Kuvasin Barbieta nukelle hieman epätavallisella tavalla ja epätavallisessa paikassa. Kuvia kuvaa ehkä lause "Good girl gone bad". Kuvat on otettu peruskameralla, joten niiden laadulla en voi kehuskella. Mutta on niissä silti sisältöä! :)
No niin ihmiset, enjoy:

Tatskaaaa, lucky nr 7

2011-03-02T12:04:00.003+02:00

Tässä se nyt on. Uusi tatuointini, joka on omistettu mummini muistolle.

Eipä muuta. Lähden parin tunnin päästä laivalle, jee!

Dónde están mis pantalones, chinito?

2011-03-01T14:13:00.003+02:00

Olen semmoinen ihminen, joka kyllä pukeutuu mielensä mukaan, mutta jota kuitenkin aina hieman häiritsee, jos on pukeutunut "väärin" (yli- tai alipukeutuneesti, liian hempeissä vaatteissa rokkibaarissa, liian rokisti pukeutuneena pintaliitopaikassa jne jne). Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan. Vaikka muille ihmisille olisi se ja sama mitä minulla on päällä (kunhan on jotain), stressaan aina joko tietoisesti tai tiedostamatta, sovinko joukkoon. Se ei tarkoita sitä, että haluan pukeutua kuten muut, vaan haluan saada pukeutumisellani positiivista huomiota.

Otin tämän asian puheeksi siksi, että koska olen niin innoissani vaihtovuodestani Espanjassa, halusin ottaa selville, miten espanjalaisnaiset pukeutuvat. Ranskattaret ovat tunnettuja hienostuneesta tyylistä, brittinaisissa on jotain todella katu-uskottavaa ja coolia. Asiaa selvitellessäni alkoi enemmän ja enemmän vaikuttaa siltä, että espanjalaisten tyylinä on hallittu rentous (tyyli jota en itse henkilökohtaisesti hallitse). Tyylin kulmakiviä ovat kauniisti laskeutuvat, pehmeänoloiset vaatteet pienellä särmällä, kerroksellisuus ja vaikutelma, että asuissa on mukava olla. Nyt minulla on puoli vuotta aikaa espanjalaistaa tyyliäni, ettei otsassani lue koko ajan "ulkomaalainen". Tosin se tulee kyllä ilmi samantien kun avaan suuni :D

Tässä muutamia esimerkkejä espanjalaisista tyyliblogeista:

Lovely Pepa

Drifting Nomad

More than mode

Dulceida

Views from my window

Diario de estilo

Ja vielä pari kuvaa suunnittelijamaailmasta:
Estrella Archs

Miellyttääkö teitä estilo español? Minuun ainakin kolahtaa ja kovaa.

Ay ay ay, caramba!

2011-02-24T10:46:00.002+02:00

Long time so see, perdón! Ei ole ollut aikaa eikä energiaa kirjoitella tänne. Nyt koitan pikaisesti räpeltää tänne jotain, kun liikuntatunti alkaa vasta puolentoista tunnin päästä.

Tärkeimmät uutiset (Las noticias más importantes!):

Sain edellispäivänä tietää, että pääsen vaihtoon Sevillaan, Espanjaan. Tulen varmasti raportoimaan tunnelmia asioiden etenemisestä ja etenemättömyydestä, sekä viimeistään sitten tunnelmia itse opiskelusta ja muusta elämästä siellä.

Sevilla on eteläisen Espanjan kulttuurin, taiteen ja liike-elämän keskus Guadalquivirjoen rannalla. Se on myös Andalusian itsehallintoalueen ja Sevillan maakunnan pääkaupunki. Kaupungin väkiluku on noin 700 000 (2008) ja esikaupungit mukaanluettuina 1,3 miljoonaa (neljänneksi eniten Espanjassa).

Sevillan yliopisto sijaistee aivan Sevillan keskustassa ja asunnot siinä lähellä ovat kohtuuhintaisia: huoneen 80 neliön kämpästä voi saada parilla sadalla eurolla kuussa.

Olen todella todella innostunut, vaikkakin espanjan taitoni on karmea huono. Hajoan espanjaksi täytettäviin lomakkeisiin, Sevillan yliopiston sivujen epäselkeyteen, siihen että jäädyn aina, kun espanjan tunnilla pitäisi puhua.. Hyvin alkaa ensi lukuvuoden kaikkien opintojen suorittaminen espanjaksi. Voi caramba sentään. Mutta väkisinkin siinä oppii, kun on pakko käyttää kieltä.

Toinen juttu mistä olen ihan älyttömän innostunut, on että saan seitsemännen tatuointini tänään. Kyseessä on mummini muistotatuointi ja mummin kuolema on kunnolla käsitelty vasta kun tatuointi on tuossa rintakehällä. Ja huh, se tatuoija on KUUMA! Tyyppi varmaan tuntee mun sydämen hakkaavan tuhatta ja sataa :)
Kuvaa tulee heti, kun tatska ei enää punoita ja turvota.

Adiós!

2011-02-08T12:16:00.002+02:00

Olen taistellut itsetunto-ongelmien kanssa yli kymmenen vuoden ajan. Suuri osa ongelmista liittyy ulkönäkööni. Olen aina syyttänyt ongelmista koulukiusatuksi tulemistani, mutta olen viime aikoina alkanut pohtia, olisiko itsetunto-ongelmiini myös muita syitä. Pidän englannin tunnilla puheen kauneusihanteista, joten nämä asiat ovat paljolti pyörineet mielessäni.

Luen paljon naistenlehtiä ja seuraan aktiivisesti muotia. Kauneus- ja muotiteollisuus on luonut tietynlaisen kauneusihanteen. Tällä kauneusihanteella on taatusti ollut vaikutusta myös minuun. Ja asiaa pohtiessa tajusin, että kiusaajat valitsevat uhreikseen usein ihmisiä, jotka eivät sovi kauneusihanteen muottiin; niitä joilla on hammasraudat, finnejä, jotka ovat hiukan isompikokoisia jne.

Ei ole yhtään harvinainen juttu, että ihmisillä (erityisesti naisilla) on huono itsetunto ulkonäkönsä suhteen, koska juuri siihen kauneusteollisuus pyrkii. Kun tuntee olonsa rumaksi, ostaa helpommin tuotteita, jotka parantavat tilannetta. Kauneusteollisuuden paras keino tehdä rahaa on tehdä epärealistisia mainoksia ja luoda saavuttamaton kauneusihanne.

On outoa, että mikäli me haluamme täyttää kaunesihanteen kriteerit, meidän pitää päästä eroon kaikesta inhimillisestä. Ei saa olla selluliittia, ei raskausarpia, ei ryppyjä, ei läskiä.. Vaikuttaa siltä, että on unohdettu mihin ihmiskeho on alunperin luotu. Liikuntaa harrastetaan ulkonäön takia eikä tajuta sitä, kuinka onnekkaita ollaan kun ylipäätään voidaan liikkua. Kauneusihanne on saanut ihmiset unohtamaan terveytensä ja sen, että ensisijaisesti tavoiteltaisiin onnellista ja menetyksellistä elämää. Surullisinta tässä kaikessa on se, että siirrämme ajattelutapamme lapsille ja yhä nuoremmat lapset ovat huolissaan omasta ulkonäöstään.

Uusimmassa Trendissä oli juttu itsensä hyväksymisestä. Itseensä suhtautuminen huumorilla, kehujen vastaanottaminen (ja halveksuvien kommenttien ohittaminen), liikunnan harrastaminen hyvänolontunteen ja tosiasioiden kohtaaminen ovat keinoja, jotka itsekin kyllä tietää, mutta käytännössä niitä on vaikea toteuttaa. Vanhat mallit ja omakuva ovat tiukasti kiinni ja niistä eroon pääseminen on pitkällinen prosessi.

Lisää kauneusihanteesta ja kauneusteollisuuden kieroudesta Naomi Wolfin kirjassa Kauneuden Myytti. Suosittelen!

Antti Reini, mmmm

2011-01-30T11:16:00.005+02:00

Kun uutisoitiin siitä, että Vares -elokuvien Jussi Vares -näyttelijä vaihtuu, ja uusi pääosan esittäjä on Antti Reini, uutinen oli minulle yhdentekevä. Nimi Antti Reini ei nimittäin sanonut minulle yhtään mitään. Kunnes näin Antti Reinin jossain tv-ohjelmassa haastateltavana; Antti Reini on siis se ihanaihanaihana Kylmäverisesti sinun sarjan T.T!
Uusi Vares -elokuva alkoi yhtäkkiä kiinnostaa. Antti Reini on nimittäin mielestäni Suomen seksikkäimpiä miesnäyttelijöitä, ellei jopa kaikkein seksikkäin. Uh. Tuollainen tummaääninen ja ja.. en tiedä, jotenkin cool ja kuuma samaan aikaan :D

Tähän väliin pieni tietoisku alá Wikipedia:

Antti Reini (s. 27. elokuuta 1964 Helsinki) on suomalainen näyttelijä, joka on näytellyt lukuisissa suomalaisissa ja ruotsalaisissa elokuvissa, tv-sarjoissa ja lyhytelokuvissa. Reinin läpimurtorooli oli Jari Jan Troellin ohjaamassa elokuvassa Il Capitano .

Hän on myös esiintynyt Neloskanavalla esitetyssä rikossarjassa Kylmäverisesti sinun roolihahmonaan T. T. Mikkonen. Hän esiintyi yhteensä 29 jaksossa kolmestakymmenestä.

Antti Reini korvaa Juha Veijosen tulevissa kuudessa Vares-elokuvassa.

Reini soittaa toista kitaraa helsinkiläisyhtyeessä JS & the Strummers ja soitti myös aikoinaan lyhytaikaisessa yhtyeessä The Voice Of Mengele. Reini soitti rumpuja 1980-luvun alussa yhden singlen tehneessä Silmät-yhtyeessä yhdessä entisen Musta Paraati -vokalistin Jore Vastelinin kanssa.

Kuten sanottua, minun täytyy varmaan mennä tsekkaamaan uusin Vares ihan vaan Reinin takia.

Vares - Pahan suudelma

Lajityyppi: Rikoselokuva, kotimainen, draama
Levittäjä: Nordisk Film
Ohjaaja: Anders Engström
Pääosissa: Antti Reini, Eppu Salminen, Matti Onnismaa, Jasper Pääkkönen, Mikko Leppilampi, Maria Järvenhelmi, Ilkka Heiskanen
Ensi-ilta: 6.1.2011
Kesto: 1h 34 min
Ikäraja: K 15

Kesäinen Turku. Yksityisetsivä Jussi Vares tienaa leipänsä vähäpätöisillä varjostusjutuilla. Miehen elämä on vailla suuntaa. Keskelle ankeaa arkea osuvat sentään novellikirjailija Luusalmen kirjanjulkistamisjuhlat. Kaveriporukka juo itsensä totaaliseen tukkeeseen. Kotimatkalla humalainen Vares joutuu katutappeluun ja on vähällä päästä hengestään puolustaessaan kaveriaan Kyypakkausta.

Myös naisrintamalla alkaa tapahtua. Vares ajautuu suhteeseen naimisissa olevan rintavan Lailan kanssa, mutta hauskanpito loppuu lyhyeen. Laila ottaa Vareksen tiukasti hallitsevaan otteeseensa, eikä tilannetta helpota se että Vares päätyy tutkimaan Lailan sisarentyttären Kertun murhaa. Vares ei haluaisi sotkea yksityiselämäänsä työkuvioihin, mutta Lailasta lisääntyvä kiinnijäämisen uhka on ainoastaan jännittävää.

Ps. Miksi kaikki julkkismiehet, joihin olen kuumottunut, ovat yli 40-vuotiaita? :D

Jöön Pööl Göltiöör Höötcötöör

2011-01-29T16:10:00.005+02:00

Aina, kun en minulla ei ole mielessäni mitään varsinaista postauksen aihetta, ajaudun nettiin selailemaan muotinäytöskuvia. Niin tein nytkin. Ihastuin aivan valtavasti Jean Paul Gaultierin Haute Couture Spring 2011 -kokoelmaan. Tässä mielestäni parhaita paloja kokoelmasta:

Kuvat Vogue.comista,
kuvat ottanut:
Yannis Vlamos/GoRunway

Tämän takki on täydellinen ja voisin laittaa päälleni vaikka heti, mikä on harvinaista, kun kyseessä on Haute Couture -vaate. Pidän materiaaleista ja siitä, että takki on noin mekkomainen.

Tarkemmin ajatellen en voisi ikinä käyttää tällaista itse. Tässä korostuu Haute Couture taidemuotona. Ehkä, jos alla olevat housut olisivat shortsimittaiset, voisin kuvitella jotain tällaista päälleni.

Tässä asussa vetosi vastakohtaisuus - herkän värisen satiinin yhdistäminen mustaan nahkaan. Myös teippimäiset yksityiskohdat yläosassa ei ole mikään perinteisin ratkaisu satiinimekossa.

Tämä on vain kaikin puolin jännä asu. Tykkään todella paljon tuosta yläosasta, koska vaikka se on tosi paljastava, siitä ei kuitenkaan näy mitään liikaa. Voisin hyvin kuvitella laittavani tuollaisen baariin. Myös asun toispuoleisuus miellyttää. Toispuoleisuutta voisi kokeilla arjessakin, esimerkiksi leikkaamalla jostain bleiseristä toinen hiha irti.

Edellisessä postauksessa käsittelin kevään KAHDEKSAA tärkeintä trendiä, mutta tänään huomasin, että olin unohtanut yhden; romantiikan. Ja jos tämä asu ei edusta sitä, niin ei sitten mikään. Jos minulla oli tanssiaiset tulossa, pukeutuisin varmaan johonkin tällaiseen. Ihan vain provosoidakseni. Kyseessä ei kun kuitenkaan ole mikään perustanssiaismekko. Alaosan Etupuolen pitsileggingsratkaisu on erittäin mielenkiintoinen.

Kevään kärkikahdeksikko

2011-01-25T12:05:00.004+02:00

Helmikuun Trendissä esiteltiin kevään 2011 kahdeksan trendikkäintä tyyliä. Kaikille en oikein lämmennyt, mutta tein jokaisesta version, jonka voisin kuvitella itseni päällä olevan.

Minulla on vain yksi täyspitkä mekko ja näytän siinä aika isokokoiselta. Vaatii siis totuttelua.

Koko valkoisessa asussa näyttää helposti ihan lääkäriltä. Valkoisen eri sävyjä käyttäen asu ehkä toimii.

Inhoan kukkakuosia, joten asussa se on melkein ok ihan pienenä määränä, eikä pääosan esittäjänä.

Trendikkäin raitakuosi on mustavalkoinen, joka ei ole minun juttuni.

Uusi naisellisuus = tyttömäiset kuosit ja asun alta pilkottavat neonväriset alusvaatteet.

Tykkäisin käyttää läpinäkyviä vaatteita, mutta pokka ei meinaa riittää.

Tästä tykkään!

Terapiaruokaa

2011-01-24T14:50:00.003+02:00

Hei vaan ja heipä hei! Tänään on taas jotenkin oikein ankea, saamaton, turhautunut ja apea fiilis. Kaikki negatiivinen on tuntunut aivan karmealta viimeisen muutaman viikon. Ainoa valopilkku on ollut Helmikuun Trendi, joka saapui ikävään elämääni viime keskiviikkona. Innostuin lehden jutuista erityisesti kevään kahdeksasta tärkeimmästä tyylitrendistä, joita käyn tarkemmin läpi huomisessa postauksessa (piirsin taas pitkästä aikaa!)

Lehden parasta antia kuitenkin oli juttu ruoka-aineista, joilla on mielialaan positiivinen vaikutus. Olen tunnesyöppö ja lääkitsen itseäni leivonnaisilla ja suklaalla ja poden siitä aina huonoa omaatuntoa. Leivonnaiset ja suklaa eivät sitäpaitsi lohduta kuin hetkellisesti nostamalla verensokerin huippuun, joten olisi paljon parempi lisäillä ruokavalioonsa kaikenlaista terapiaruokaa.

Mielialan vaihtelut:

kuva täältä
munankeltuainen, kala, voi, maito, porkkana, paprika, bataatti, levät, vihreät lehtivihannekset, pavut, seesaminsiemenet, herneet, merilevä, tonnikala, maksa, pähkinät, ahven, ravut, basilika, sipulit

Masentunut olo ja unohtelu:
kalat, erityisesti silakka, siika, lohi ja kuha.
Persilja, vihreät vihannekset, hedelmät, mansikka, pavut, paprika, munankeltuainen,
täysjyvävilja, maksa, liha, pähkinät, auringonkukansiemenet

Nukahtamisongelmat:

(kuva täältä)
siemenet, pähkinät, mantelit, mustikka, tyrni, karpalo, avokado, venhänalkiot, auringonkukka-, maissi-, rypsi- ja oliiviöljy
täysjyvävilja, soijapavut, raakakaakao, kasvikset, vihreät lehtivihannekset, pähkinät, mantelit ja auringonkukansiemenet

Väsymys
linssit, tofu, persilja, vehnänalkiot, munuaiset, liha, raakakaakao, vihreät lehtivihannekset, sitrushedelmät, tyrni, ruusunmarja, goji-marja, mustaherukka, mansikka, karpalo, kaali, paprika ja pinaatti

Flegmaattisuus

(kuva täältä)
kala, merenelävät, parapähkinät, kokojyväviljat, liha, seesaminsiemen, manteli, nokkonen, viikuna, hasselpähkinä ja vihreät lehtivihannekset

Nönnönnöö.

2011-01-17T09:32:00.003+02:00

Kone edelleen lääkärissä, siksi täällä on ollut vähän hiljaista. Tämäkin postaus on tasoa "lyhyestä virsi kaunis".

Viime viikon asuja! Opettelin pukeutumaan suunnittelemani tyylin väriteeman mukaisesti.

Maanantai

Keskiviikko

Torstai

Perjantai

Diipadaapalipatiläpäti

2011-01-11T17:55:00.004+02:00

Eipä tullut eilen superpostausta, eikä tule tänäänkään.

Ajattelin tänään puhua ihan muusta kuin innostuksen kohteistani. Minulla on monta vuotta ollut vähän ongelmia itseni kunnioittamisen kanssa. Viime kesän ja syksyn aikana ongelmat alkoivat hieman helpottaa, Mutta sitten tuli yksi Herra Isoego ja talloi itsetuntoni päälle. Päätin, että tämän vastoinkäymisen jälkeen en toimikaan niin, kuin minulla on ennen vastaavanlaisissa tilanteissa ollut tapana. Kehitin itselleni mantran, jota ajattelen aina mielessäni kun olen vaarassa märehtimään itsesäälissä. Mantrassa ei ole mitään mullistavaa tai ennenkuulumatonta, mutta varmasti itse kullekin tulee aikoja, jolloin näitä asioita on vaikea sisäistää. Mantraa miettiessä ei saa väittää vastaan, vaan siinä sanotut asiat ovat totuus.

Ja tässä se nyt tulee.

Muista joka päivä, että olet

Ainutlaatuinen ja siksi korvaamaton.

Kyllä nämä alkaa pikkuhiljaa mennä jakeluun..

ps. Uusi espanjanopettajani ei puhu suomea, ääks!

Computer says NO

2011-01-07T13:36:00.003+02:00

Hip hei. Juuri kun ehdin iloita tietokoneeni laturin saapumisesta luokseni Tampereelle, sattui toinen takaisku. Menin pudottamaan koneen lattialle ja kone suuttui. Kaikki pitää aloittaa alusta, Windows asentaa jne. Kiltisti kiikutin koneen lähimpään tietokoneliikkeeseen. Menee ainakin 4 päivää ja hinta on 50-100€. HIhihihihiii!

Ehkä kohtalo yrittää kertoa minulle, että pitäisi lopettaa tämä paskablogin pitäminen?
En luovuta! Joudun nyt kuitenkin vetäytymään viikonlopuksi töiden, vaatteiden tuunailun ja leffojen pariin. Palaillaan astialle. Lupaan korjatun koneeni kunniaksi (tai sille kostaen) keksiä ensi viikon alkuun semmosen superpostauksen, että oksat pois! (Niivvarmaa -.-)

Oman tyylin metsästys -pohdintaa

2011-01-05T12:49:00.002+02:00

Aloin pikkuhiljaa löytää omaa tyyliäni viime helmikuussa, kun innostuin puuterisävyistä ja aivan minulle uudenlaisesta naisellisuudesta. Olen ollut oman tyylini toteuttamisessa kuitenkin aika arka ja usein retkahtanut "vääränlaisiin" vaatteisiin. Joululomalla minulla oli vasta kunnolla aikaa pohtia, millaisen tyylin itselleni todella haluan. Tein itselleni listan, jonka perusteella alan tästä eteenpäin tehdä vaatehankintojani. Tavoitteena on yhtenäinen, annamainen vaate- ja asustekokoelma.

Tyylini avainsanoja:
Pehmeys vs särmä, tyttömäisyys vs synkkyys, laskeutuvuus, utuisuus, luonnollisuus vs metallisuus, steam punk, korkeat korot...

Tyylin materiaalit:

Niittejä, nappeja, vetoketjuja, satiinia, tekoturkista, nahkaa, terästä ja pitsiä.

"Sallitut" värit:

Vanha roosa, harmahtava violetti, helmenharmaa, musta, laivastonsininen, siniharmaa...

Loppuun pari kuvaa, jotka mielestäni aika hyvin kokoaa kaiken tyylin kuuluvan yhteen:

Aloitin uuden tyylini muodostamisen käymällä vaatekaappini läpi, ja karsimalla sieltä kaiken vääräntyylisen ja -värisen. Projekti "Anna the Mämmikoura tuunaa" alkakoon! Pölyttymässä oleva ompelukoneeni pääsee ahkeraan käyttöön ja monet vaatteet vaihtavat väriään harmaaseen tai mustaan. En malta odottaa!

Vuaden 2011 suunnitteluuuu

2011-01-04T13:13:00.003+02:00

Long time no see! Tietokoneeni laturi halusi viettää äitini luona aikaa hiukan minua pidempäänn, ja minä raukka jouduin olemaan ilman internetiä kokonaiset viisi päivää. Se oli hirviätä! Samaisesta syystä tänne kirjoittelustakin on kulunut hetkinen, mutta nyt postaustahti palautuu ennalleen.
Tässä joitain kuvia vuoden 2010 hyvästelystä ja vuoden 2011 vastaanottamisesta:

(Joutsen tai lintu yleensäkin lupaa tulevalle vuodelle iloa ja nautintoja sängyssä.)

Lupaan tänä vuonna seitsemän asiaa.

1) Hillitsen kulutushysteriaani: Pyrin siihen, että ostan vaatteeni, asusteeni ja mahdollisimman monet muut tavarani kierrätettynä. Opettelen myös tuunaamista, niin vaatteiden kuin sisustamisen kohdalla.

2) Puutun tunnesyömiseeni.

(kuva täältä)
Minulla on tapana syödä suruuni, ärtymykseen ja tylsyyteen. Ja aina kun niin teen, koen syömisestäni syyllisyyttä. Tiedän, että syyllisyys on turhaa ja tiedän, ettei tämän kokoiselle ihmiselle napostelu ole vaarallista. En vain kestä sitä oloa, mikä tunnesyöpöttelyn jälkeen tulee. Tänä vuonna opettelen syömään vain silloin kun minulla on oikeasti nälkä. Tunnekuohahduksen tullessa pyrin käsittelemään tunteen sen sijaan, että turrutan sen ruualla. Tai lähden lenkille.
Herkuttelu silloin tällöin on täysin ok, melkeinpä edellytys hyvälle mielenterveydelle, en vain pidä siitä, että syöpöttely ei ole hallinnassani.

3) Luen enemmän kirjoja, ja piirrän myöskin enemmän. Sähkölasku oli viimeksi ihan turhan iso ja sitä on tarkoitus pienentää. Tvn katselun ja koneella istumisen vähentäminen on yksi keino sähkönkulutuksen vähentämiseen.

Minulla on jopa ihan lista kirjoihin, jotka haluan lukea. En tämän vuoden aikana, mutta tänä vuonna aloitan. Kirjat on poimittu sadan must-read -kirjan listasta:

(kuva täältä)
Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille (jopa se jatko-osa!)
Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
Jane Austeneita sen kummemmin erittelemättä
Sofi Oksanen - Puhdistus
William Golding - Kärpästen herra
Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
Thomas Harris - Uhrilampaat
Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
Jan Guillou - Pahuus

4) Klassikko: Olen kesällä 2011 bikinikunnossa. Aloitan heti vuoden alussa kahden muun tytön kanssa "piiskarinkiharrastuksen", joka tarkoittaa siis sitä, että motivoimme toisiamme liikkumaan ja tarkkailemaan syömistämme. Samoilta tytöiltä saa myös lohdutusta, jos retkahtaa. Tavoitteena olisi käydä salilla 4-6 kertaa viikossa, pienentyä vyötäröltä 2-5 senttiä ja pudottaa painoakin muutama kilo.
Täysin utopistinen ja epätodellinen motivaatiokuva:

(kuva täältä)

5) Flirttailen enemmän ja koitan olla iloisempi, ajatella positiivisesti. Olen ollut vähän nysvä.

6) Jatkan oman tyylini metsästämistä. Massamaisuus ahdistaa minua. Minulla oli joululomalla aikaa miettiä mieluisia materiaaleja, värejä ja muita juttuja, joiden varaan haluan tyylini rakentaa. Niistä jutuista teen myöhemmin erikseen postauksen.

7) Haen vaihtoon tai apuopettajaksi Espanjaan lukuvuodeksi 2011-2012.

Vuas 2010

2010-12-28T18:03:00.000+02:00

Vuosi 2010 lähenee loppuaan ja on tullut aika ehkäistä dementiaa ja muistella kulunutta vuotta. Poimin tänne tältä vuodelta kunkin kuukauden kohdalta joitain huippujuttuja tai muuten vain mieleenjääneitä asioita.

Tammikuu:

Täytyy myöntää, että uuden vuoden juhlinta oli paras asia koko tammikuussa. Sinäänsä bileissämme ei ollut mitään ihmeellistä, meillä oli vaan tosi, tosi, tosi kivaa. Ja sain kaikkein parhaimmat ja rakkaimmat ystävät lähelleni.

Helmikuu:

- Kauan odotettu GOOM ei vastannut odotuksia, mutta ai jumankekka, että me oltiin kuumia kissoja! :D
- Opeopiskelijoiden talvipäivät Jyväskylässä. Kaksi unetonta yötä, juomapelejä ja hytinää miltei 30 asteen pakkasessa = hianoo! Ensi helmikuussa Talvipäivät järjestetään Tampereella ja menen sinne talkoolaiseksi. Seuraavat talvipäivät taidan viettää ihan selvinpäin, sillä seuraava tatuointi on silloin ihan tuore ja alkoholi voi vaikuttaa sen tatskan parantumiseen.
- Queen Tease Tour @ Bricks, Tampere - olin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa burlesquea, ihastuin kovasti.
- Aloitin blogin pitämisen!

Maaliskuu:

Egyptin matka on jäänyt parhaiten mieleen.

Huhtikuu:

- Kaverini Jennin maailmallelähtö/synttäribileet. Oli kivat bileet ja tapasin siellä kivan miehen. Mitään suurta rakkaustarinaa siitä ei syntynyt, mutta en ole lainkaan katkera :D
-Erilaisia teemabileitä, esim. Ruman Pornobileet

Toukokuu:

Toukokuu oli muistaakseni inhottava kuukausi. Kivoin asia taisi olla vappu. Leikkasin myös kesätukan.

Kesäkuu:

Töitä, Kreikkaan, töitä, juhannusriehumista, töitä, ekaa kertaa moottoripyörän kyydissä, töitä..

Heinäkuu:

Tammerfest, Tallinnan matka, omat 22-vuotissynttärit. Heinäkuu oli kaikin puolin todella ihanaa, onnellista ja villiä aikaa.

Elokuu:

-Lapin löylypäivät, ystäväni Tuulian synttäreiden juhlinta strippibaarissa, lukuisia tunnelmallisia hetkiä auringonlaskussa, fuksien tuutorointia, muutto uuteen kämppään..

Syyskuu:

-Fuksiaiset, teemanaan kansainvälisyys
-12.9 Circus Burlesque Tampereen Pakkahuoneella.
-hyvin randomreissu till Wasa

Lokakuu:

Karppaamisen aloittaminen (lokakuuta väritti jatkuva nälkä, päänsärky ja väsymys), Hämeenkadun Appro, karmea puheviestinnän ja esiintymisen kurssi, tutustuminen harjoittelupäiväkodin lapsiin, Halloween-bileet, naamiaiset...

Marraskuu:

Marraskuu täyttyi joulukonsertin harjoittelemisesta ja muista kouluhommista. Bileissä en ehtinyt käydä kauheasti, ainoat olivat yhteisbileet teekkareiden kanssa.

Joulukuu:
-Innokasta joulunodotusta, pitkästä aikaa kunnon innostumista bloggaamisesta.
-Ainejärjestön ja kavereiden pikkujoulut olivat molemmat erittäin onnistuneita iltoja, en tajua mistä minulla riitti niissä niin tuhottomasti energiaa. Tanssin molempina iltoina kuin huomista ei olisi, jäi ihan loistava fiilis.
Mutta kohokohta oli kuitenkin kauan odotettu joulu.

Vuosi 2010 oli kaikenkaikkiaan aikamoista vuoristorataa, välillä mentiin tunnelissa maan alla ja välillä heiluttiin ylösalaisin niin ylhäällä että varpaat hipoivat pilvenreunoja. Vuotena 2011 on luvassa joitakin erittäinkin merkittäviä asioita, joista kerron, kunhan ne ovat ajankohtaisia.

Tapsanpäivän juttuja

2010-12-26T17:03:00.005+02:00

Kokoonnuimme tämän vuoden tapaninpäivänä kaveriporukalla viettämään omaa joulujuhlaamme. Tässä juhlassa tehtiin samoja juttuja kuin jouluaattonakin; vaihdettiin lahjat, syötiin ja hörpittiin glögiä. Uhmasimme myös tuota pirun lumenpyrytystä ja lähdimme Rauman "hurjaan" yöelämään jorailemaan. (Oli muuten turha reissu, Rauma on todellakin ihan kuollut kaupunki nykyisin.)

Kavereiden lahjoissa on aina ollut se erityisen kiva puoli, että kun varsinainen joulu on jo vietetty ja arki alkaa pukata päälle, joulunpyhien jälkeen saa vielä avata paketteja. Kavereiden antamia lahjoja kun ei viitsinyt avata aattona, varsinkaan kun niiden sisältö on aina silloin tällöin ollut semisopimatonta sukulaisten silmille.
Kavereiden lahjat ovat yleensä olleet niitä hauskoimpia, koska koskaan ei ole tiennyt mitä saa. Kavereilta kun ei yleensä pyydetä mitään erityistä lahjaksi.

Tänä vuonna olin aika innoissani lahjoista, jotka itse annoin.
Teetin kaikille t-paidat, joihin painettiin jokin kutakin kaveriani innostava juttu.

Itse sain tällaisia juttuja:
Barbien kengistä tehdyt korvikset

Supersöpö ovikranssi

Ja KARVALAKKI! Jee!

Jk pvä 24: Viimeinkin Jouluaatto!

2010-12-24T10:34:00.001+02:00

Jk pvä 23: Jouluevankeliumi omal murteel

2010-12-22T14:40:00.004+02:00

Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20,
Modernil raumanmurteel käännettyn (Varsinaista raumagiält ei taida puhua enää muut kuin paljasjalkaiset raumalaispapat ja -mummot).

Siihe aikka anto keisar Augustus käsky, et koko valtagunnas ol toimittava verollepano. Tää verollepano ol ensmäne ja tapahtus Quiriniuksen olles Syyrian käskynhaltijan. Kaik men kirjoittautumaha veroluetteloho, kaik omihi kaupunkeihins.
Nii kans Joosef läks Galileast, Nasareti kaupungist ja men verollepanoo varte Juudeaa, Daavidi kaupunkihi Bethelemihin, kosk hän kuulus Daavidi sukkuhu. Hän men sin yhdes kihlattus Marian kans, joka orot last. Ku he ol siel, tul Maria synnyttämise aik ja hän synnyt poja, esikoisens. Hän kapaloitti lapse ja pani häne seimehe, go heil ei ollu tilaa majapaikas.

Sil seudul ol paimeni yöl ulkon vartioimas laumaans. Yhtäkki heirä edes seisos Herra enkeli ja Herra kirkkaus ympäröitti heijä. Pelko valtas paimene, mut enkeli sanos heil: ”Älkkä peläkkö! Mnää ilmota teil ilosanoma, suure ilo koko kansal. Tänää o teil Daavidi kaupungis syntyny Vapahtaja. Hän o Kristus Herra. Tää o merkkin teil: te löyrätte lapse, joka makka kapaloitun seimes.” Ja samal hetkel ol enkeli ympäril suur taivaalline sotajouk, joka ylist Jumalaa sanoe:
”Jumalan o kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, joit hän rakastaa.”

(Govert Flinck: Aankondiging aan de herders)

Go enkeli ol menny takasi taivaasse, paimene sanosivat toisilles: ”Ny Betlehemihi! Siel me nährähä se, mitä o tapahtun, se, mink Herra meil ilmot.” He läks kiireest ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapse, joka makas seimes. Tän nähdessää he kertosiva, mitä heil ol lapsest sanottu. Kaik, jokka kuuliva paimente sana, oliva ihmeissäns. Mut Maria kätki syrämmeens kaike, mitä ol tapahtunu ja tutkiskel sitä.

Paimene palasiva kiittäe ja ylistäe Jumalaa siit, mitä oliva kuullee ja nähnee. Kaik ol juur niingon heil ol sanottu.

Toivottavasti kukaan ei koe tätä jumalanpilkkana, koska sellaiseksi tätä ei ole tarkoitettu.

Pvä 22 - glögin sumentamista aivoistani alkavat loppua ideat

2010-12-22T09:21:00.002+02:00

Piti lähteä aamulla vielä ollessa pimeää ulos kuvaamaan ihmisten jouluvaloja, hienoimpia ja rumimpia. Mutta mitä! 17 astetta pakkasta, HYI! En varmana mene mihinkään. Käytän siis päiväni kotona nysväämiseen:

a) tanssin ja riehun pari tuntia, se saa korvata lenkkeilyn.
Soittolistaan mukaan myös vaihtoehtoisia joululauluja, että pysyy oikeanlainen tunnelma. Vielä ei saa päästää ajatuksia tapaninpäivän jorailuun tai uuden vuoden juhlintaan.

b)En malta jättää Joulupukin ja noitarummun katsomista aattoon, vaan kokoan itselleni viinirypäleitä, juustoa, omenaa ja marjoja, piiloudun täkin alle ja annan nostalgian viedä mukanaan.

Siinä suuret suunnitelmat tämän tylsän ja kylmän päivän varalle. Loppuun (vähän huonolaatuisia) kuvia talvisesta Forssasta, nauttikaa/kärsikää :D

(Odotan aika innolla sitä, että saan lopettaa joulukalenterin pitämisen, ideapata uhkaa palaa pohjaan)

Jk pvä 21; Kolme yötä jouluun on - joulu numeroina

2010-12-21T15:55:00.002+02:00

10 mieluisinta asiaa joulussa
10. joulusisustaminen
9. kuusen koristelu
8. joulurauhan julistus
7. jouluateria
6. loma
5. hautausmaalla käynti
4. lahjojen saaminen
3. kinkku (Tähän liittyy läheisesti myös yösyöminen.)
2. lahjojen antaminen

(kuva täältä)
1. yhdessäolo läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa

9 lahjatoivetta
9. Haluan
8. lahjaksi
7. vain
6. rahaa,
5. jotta
4. saan
3. otettua
2. tatuoinnin,
1. kiitos.

8 parasta jouluaiheista kirjaa/elokuvaa/tv-sarjaa
8. Jouluevankeliumi (Kai se nyt voidaan tähän kategoriaan laskea?)
7. Koiramäen joulu
6. Rare exports
5. The Joulukalenteri
4. Saiturin jouluyö
3. Joulupukki ja noitarumpu

2. Lumiukko
1. Painajainen ennen joulua

7 lempijouluherkkua
7. pähkinäpäärynäsalaatti (meidän suvussamme perinneruoka)
6. kraavilohi
5. porkkanalaatikko
4. glögi
3. juustot
2. suklaa
1. kinkku

6 lookia joulunpyhiksi
6. Tonttutyttö

5. (leikki-)Porosta kuteet

(Roberto Cavalli)

4. Melkein enkeli

(Elie Saab)

3. Joulun kirkkain tähti

(Aurelio Costarella)

2. Perinteisiä joulunvärejä vastaan

(Ruffain. Vasemmanpuolimmaisesta asusta tulee mieleen revontulet ja toisessakin on tosi talvinen tunnelma)

1. Pehmeä paketti

(Ashley Guiel)

5 ärsyttävintä joululaulua
5. Kilisee kilisee kulkunen
4. All I want for christmas
3. Kolme yötä jouluun on
2. Petteri Punakuono
1. Last christmas

4 jouluperinnettä tms. joista voisit luopua
4. Joulupukin kuumalinja (Todella ärsyttävä ohjelma, en ole koskaan pitänyt siitä)
3. joulukorttien lähetyspakko niille sukulaisille, joista ei niin kauheasti välitä
2. joulupukki (Haluan, että tulevat lapseni oppivat joulusta myös antamisen ilon)
1. yletön lahjamäärä ja materialismi

3 parasta joululaulua
3. Heinillä härkien kaukalon

2. Tonttu

1. Walking in the air

2 vaihtoehtoista tapaa viettää joulua
2. noutoruokaa (kiinalaista tai sushia) ja synkkiä, talvisia elokuvia
1. ulkomailla mahdollisimman kaukana ja mahdollisimman erilaiset jouluperinteet

1 asia, jota jouluusi kaipaat
1. Mummia on edelleen kova ikävä.

Jk pvät 19 ja 20; Pvä 20 - joulutarinaa omalla kuvituksella

2010-12-20T17:27:00.003+02:00

Joulu lähestyy, mutta Ebenezer Scrooge ajattelee silti vain rahaa. Scrooge ei pidä ihmisistä, ei kilteistä, iloisista eikä köyhistä. Eikä joulusta. Hänen alaisensa Bob Cratchit työskentelee sisukkaasti hänen alaisenaan, vaikka onkin ylityöllistetty ja alipalkattu. Scroogen työpaikalle saapuu kaksi herraa, jotka keräävät rahaa köyhille, mutta saavat poistua paikalta ilman kolikon kolikkoa. Myös Scroogen sukulaispoika Fred saapuu paikalle ja pyytää Scroogea jouluaterialle, mutta hänet käännytetään ovelta töykeästi.

Päivää ennen joulua Scroogen luo saapuu hänen entisen kollegansa Jacob Marleyn haamu. Hevoskolkutin muuttuu Marleyn pääksi. Marley, joka oli elinaikanaan yhtä töykeä ja itsekäs kuten Scrooge, tulee varoittamaan häntä. Jos Scrooge ei paranna tapojansa, hänen kohtalokseen tulee kuoltuaan Marleyn tapaan kantaa painavia kahleita ikuisesti. Marley kertoo entiselle ystävälleen, että häntä tulee tapaamaan kolme henkeä. Scroogen täytyy tehdä kaikki mitä henget tahtovat, sillä muuten hänen "ketjuistaan" tulee painavammat kuin Marleyn.

Kun Scrooge on nukkumassa, hänen luokseen saapuu Menneiden joulujen henki, joka vie hänet takaisin nuoruuden aikoihin. Silloin Scroogella oli paljon ystäviä ja tyttöystävä Isabelle. Kun ensimmäisen muistelman ajankohdasta on kulunut kymmenen vuotta, Isabelle tiedustelee Scroogelta parin avioutumisaikeista. Mutta Scrooge särkee naisen sydämen, kun raha osoittautuu Scroogelle tärkeämmäksi kuin rakkaus. Menneiden joulujen henki vie Scroogen takaisin kotiin jättäen hänet tunnontuskissaan suremaan omaa käytöstään.

Pian ensimmäisen hengen vierailun jälkeen saapuu Nykyisen joulun henki, joka vie Scroogen Bob Cratchitin kodin ulkopuolelle. Ikkunan takaa katsoessaan Scroogelle valkeaa, kuinka köyhä perhe onkaan ja että perheen poika Timi on vakavasti sairas. Kun Scrooge haluaa tietää totuuden Timin tulevaisuudesta, henki ja Cratchitien talo katoaa.

Hetken päästä Scrooge huomaa olevansa hautausmaalla ja Tulevien joulujen henki näyttää Cratchitien perheen surevan Timin haudan äärellä. Henki näyttää myös Scroogelle hänen oman hautansa, ja tönäisee Scroogen hautaan. Kun Scrooge luulee kuolevansa, hän huomaa olevansa omassa huoneessaan. Hän päättää korjata tekemänsä vääryydet ja tuottaa kaikille iloa.

Joululaululemppari sija 4:

Jk pvät 19 ja 20; Pvä 19 - hanging with elves

2010-12-20T11:50:00.004+02:00

Meillä asuu tonttuja!

Täytyyhän tontuillakin oma kuusi olla.

Ystävä?

Onkohan noilla jotain sutinaa?

Leivästä ne tuntuvat tykkäävän kovasti.

(Olin eilen aamun töissä, hyppäsin sieltä bussiin, tulin kotiin ja nukahdin, heräsin ja menin saunaan, tulin saunasta ja nukahdin. Siksi päivä 19 vasta tänään. Luukku 20 aukeaa tänään vielä myöhemmin.)

Joululempparit top 10 -listalla ollaan jo/vasta puolessavälissä. Sijalla 5:

Jk pvä 18: Heiluta sun joulukinkkua, älä syö sitä.

2010-12-18T11:33:00.003+02:00

Olen todella suuri joulukinkkufani. Joulun parhaita asioita on mässäillä yömyöhään, joka meillä tarkoittaa montaa VALTAVAA kinkunpalasen rötkälettä limpunviipaleiden päällä. Voin syödä joulukinkkua joulun jälkeen monta viikkoa. Joskus kesälläkin himoitsen joulukinkkua. Silloinkin, kun jätin muuten punaisen lihan pois ruokavaliostani, sallin itselleni joulukinkun, sillä tiesin, että siitä luopuminen olisi todella kova paikka.

Mutta.

Pieni ääni takaraivossani muistuttaa sikaloiden kurjuudesta ja kasvisruokavalion hienoudesta. Tänäkään jouluna en aio vielä kinkusta luopua, mutta päätin testata vegaaniversiota kinkusta, jos se vaikka jokin joulu maistuisikin. Otin vielä kunnon hardcore -asenteen, ja tein elävän ravinnon joulumurekkeen (ruokaa ei siis kypsennetä).

2 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
1,5 dl pähkinärouhetta (ohjeessa oli cashew-pähkinää, mutta sitä ei löydy valmiina rouheena ja minä olen laiska)
1 dl hapankaalia
100 g herkkusieniä
½ timjamia (kaupassa ei ollut, laitoin persiljaa)
1 tl soijakastiketta
1/4 purjoa silputtuna (vihaan purjoa, korvasin sipulilla)
koristeeksi voi laittaa purjoa, mantelijauhetta, persiljasilppua, kokonaisia manteleita (en jaksanut laittaa mitään, askeettisuus rules)

Pese siemenet ja liota niitä 1 h
Jauha pestyt pähkinät (tai korvaa rouheella) ja liotetut siemenet hienoksi.
Lisää joukkoon valutettu hapankaali, pienityt sienet, timjami ja soijakastike
Anna koneen sekoittaa massaa hetken aikaa (En omista yleiskonetta, joten käytin RAAKAA VOIMAA!)
Lisää purjo (sipuli) käsin sekottaen joukkoon.
Muotoile massa kinkun muotoiseksi tarjoiluastiaan.
Koristele.

Miltäs se maistuu?
Pähkinäiselle. Hapankaalikin maistuu, muttei liikaa. Ei kyllä maistu yhtään kinkkumaiselle. Itse asiassa kaikki ainesosat maistuvat erikseen, mikä on jotenkin outoa.

Koostumus?
Koneessa jauhamisessa on pointtinsa. Tämä on hyvin.. ruokaisaa. Joutuu siis pureskelemaan hitosti. Eikä muotoilu kinkun muotoon onnistunut. Tämä on vain sekoitus ohjeessa mainittuja aineita. Ehkä makukin olisi harmonisempi, jos tämä olisi massamaisempi.

Ulkonäkö?
No onhan tuo väriltään vähän kuin kinkun kuorrute, jippii. Aika ällöttävän näköistä kuitenkin. Tai no, ei ehkä ällöttävän, vaan pikemminkin huvittavan.

No, korvaako tämä ensi jouluna kinkun?
Ei, ei todellakaan.

Kinkun kasviskorvikkeen metsästys siis jatkuu.

Tulipa mieleen, miksi kasvissyöjille pitää keksiä joka liharuuasta oma versio? Soijarouhe muistuttaa jauhelihaa, joulumureke muotoillaan kinkun muotoiseksi, soijasuikaleet näyttävät ihan kanasuikaleilta.. Tai entäs soijanakit! Kasvisruokavaliota ryhdytään noudattamaan useimmiten periaatteen vuoksi, tai koska lihanmaku ällöttää, miksi siis edes jäljitellä liharuokia? En ole koskaan oikein ymmärtänyt. Ehkä lihasta luopumisesta ei tule sitten niin paha mieli? :O

Jk pvä 17.

2010-12-17T17:08:00.003+02:00

Joululaulut top 10, sija 6:

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, istun oksalla uljaimman puun.
Miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkesi tuo, sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.

Sylvian joululaulu oli mummini lempijoululaulu, joten tämän kappaleen merkitys on minulle hyvin suuri.

Jk pvä 16 Christmas tree

2010-12-16T14:56:00.004+02:00

Kämppiksellä on kaksi kuononsa joka paikkaan työntävää kissaa, joten mitään joulukuusiviritelmää ei tänne kannata hankkia. Tosin olisi se vähän huvittavaa opiskelijakämppään kuusta hankkia, vaikka tilaa ehkä olisikin.
Meidän joulukuusemme on siis tällainen:

Idean sain täältä:
(Tuo pullo on aivan loistava. Pullon kuosin on suunnitellut Christian Audigier)

Joulukuusi on minulle aina ollut hyvin tärkeä juttu, sillä niin kauan kun muistan, on ollut minun velvollisuuteni (tosin mielestäni se on enemmäkin etuoikeus) koristella jouluna kuusi. Ihan viime vuosina minulle on tullut koristeluun hieman diktaattorimainen ote, sillä enää minulle ei ole ihan sama mitä koristeita kuuseen laitetaan. Haluan laittaa vain tietynvärisiä ja -tyylisiä koristeita. Joka jouluiseksi perinteeksi alkaa tulla se, että taistelen punaisten ja kultaisten koristeiden laittamista vastaan. Kyllä, olen hyvin kypsä ja epäneuroottinen. Taidan tänä vuonna raahata siniset ja hopeiset kuusenpalloni mukaan sukulaisiin, että kuusi on varmasti mieleiseni.

Lisäksi joululaululempparilistalta sijalta 7:

Ja tämäkin ylläripylläri raskaampana versiona. Tätä on ihan älyttömän hauska jorata! Listan ainoa nopea biisi.

Jk pvä 15, tyhjä luukku!

2010-12-15T20:41:00.002+02:00

LOMA! Jou jou jouluLOMA! Tralallallaaa, stressi hellittää! Tämäkin päivä on eilisen tavoin ollut ihan kauhea, joten tämän enempää en jaksa tänne vuodattaa.

Jk pvä 14, loman tarpeessa

2010-12-14T20:31:00.004+02:00

Tänään ei totta vie ollut jouluinen fiilis. Ensinnäkin nukuin viime yönä neljä tuntia nähden koko ajan painajaisia. Koulussa oli täysin turhaa ja taannuin jonnekin yläastelaisen takapenkin teinin tasolle löhötessäni kyllästyneenä penkin pohjalla. Minulla oli myös todella hankala ja voimia vievä psykologian tentti, jonka jälkeen olin uupunut, kiukkuinen ja nälkäinen. Tentin jälkeen musiikin opettaja piinasi minua pianon ääressä harjoituksilla, joita en jaksanut osata. Hermot petti ja aloin itkeä. Hävettää.

Päivä parantui huomattavasti kun lähdimme parin koulukaverin kanssa El Toroon kunnon pihveille ja jälkkäreille. Innostuimme myös sopimaan menevämme laivalle tammikuussa. Jee! Tykkään älyttömästi ruotsinlaivoista, niin kornia ja tyylitöntä se onkin. Tai no, ehkä nimenomaan sen korniuden ja tyylittömyyden takia tykkään niistä niin kovasti.

Edelleen väsyttää, enkä tee tänne sen ihmeellisempiä kuin julkaisen Joululaulut Top 10 sijan 8:

Tämäkin ehdottomasti raskaana versiona. Itken joka kerta siinä viimeisessä säkeistössä, totta kai.

Huomenna alkaa joululoma, thank god.

Jk pvä 13; Rakas joulupukki..

2010-12-13T15:39:00.004+02:00

JOS en haluaisi joululahjaksi pelkästään rahaa mummini muistotatuointia varten, ja JOS olisin syntynyt ökyrikkaaseen sukuun/ suvussani olisi velhoja/ joulupukki olisi olemassa, joululahjatoivelistani oli tällainen:

-3000 euron lahjakortti tatuointiliikkeeseen (saisin tuolla summalla ehkä kaikki tatuointihaaveeni toteutettua)

(Mitch O´Connell)

-järjestelmäkamera
-lahjakortit Gallianolle, Diorille, D&G:lle ja Marc Jacobsille
-Lancomén Hypnose -ripsiväri
-Diorin J´adore -hajuvesi

-pitkävartisia villasukkia
-lahjakortti Biancoon ja Mangoon

-Vichyn Normaderm kasvovesi ja kosteusvoide, että lähtisi nuo ikifinnit veks.
-hiustenpidennykset
-maailmanympärimatka

-lahjakortti hierojalle
-lahjakortti pedikyyriin ja manikyyriin
-uusi kannettava
-pleikkari ja Singstar. (Singstar, jossa olisi paljon Pmmp:tä, Chisua, Jenni Vartiaista Jippua, The Soundsia, musikaalibiisejä)
-rahaa Etelä-Amerikan rundia varten
-motivaatiota kuntoiluun
-esiintymistaitoa, karismaa ja parempi lauluääni
-65 senttimetrin vyötärönympärys.
-Niin, ja tietysti maailmanrauhaa ja kaikille lapsille tarpeeksi ruokaa.

Kiitos hei.
Ps. Neuropsykologia on uskomatonta kuraa. Tenttiinlukustressihysteriassa minua vain naurattaa asiat, joita pitäisi ymmärtää. Ei hyvää päivää: "Solu ei laukea lepojännitteessä. Kun solun lepojännitettä lisätään, laukeamisen todennäköisyys pienenee. Kun solun lepojännitettä vähennetään, solu laukeaa laukeamiskynnyksessä, -55 mV:ssa. Toimintapotentiaalin aikana solu jännite vähenee +40 mV:iin; tämä tapahtuu aina samalla tapaa. Toimintajännitteiden purkautumistaajuus on
yhteydessä ärsytyksen voimakkuuteen. Toisaalta useiden solujen purkautumisen yhtäaikaisuus on mielentoimintojen perustana."

Rakas joulupukki, tuo minulle myös helpompia psykologian kursseja.

Jk pvä 12: Pikkujoulukuvia 2

2010-12-12T13:49:00.003+02:00

Eilen vietin tämän vuoden kolmansia pikkujouluja, ja näillä näkymin myös toivottavasti viimeisiä. Ei vanha jaksa riehua ja rellestää enää samallalailla kuin ennen.

Juhlapaikassa oli ehkä vuosisadan näteimmin koristeltu kuusi

Söin smurffin, olen badass.

Milloinkohan sitä oppisi olemaan kuvissa niin kuin normaalit ihmiset...
Sain päähäni rueta leipomaan pipareita tänä aamuna. Kuntoni huomioon ottaen ne onnistuivat ihan hyvin, vain puolet kärähti. Nyt koristelemaan!

Jk pvä 11, tiritirritititiii!

2010-12-11T16:55:00.003+02:00

En ehdi kirjoittaa! Viikon toiset pikkujoulut tulossa, laittautuminen menee nyt tämän edelle.

Jk pv 10: Kuvia pikkujouluista

2010-12-10T14:27:00.006+02:00

En jaksa kirjoittaa, joten tämä postaus rajoittuu pelkkiin kuviin ainejärjestön pikkujouluita, jotka olivat täynnä laulua, naurua ja tanssia.

Zumbaaminen korkkareissa oli mielenkiintoista.

Jk pvä 9 Vähän lisää kortei

2010-12-09T16:40:00.003+02:00

Hyvää nimpparia minulle!
No joo, nimen saaminen ei ole juhlittava tapaus kuin kerran elämän aikana, joten se siitä.

Aion huomenna laittaa kaikki joulukortit postiin, tässä niistä muutamia:

Jatkan myös Top 10 -joululaulujen listausta.
Sijalla 9 on:

Niitä harvoja uusia joululauluja, joista pidän.

Jk pvä 8: Sisustusfiilistelyä

2010-12-08T16:50:00.003+02:00

Aloitin joulukoristelut jo joulukuun ensimmäisenä päivänä, mutta muutokset ovat olleet aika pieniä. Nyt kun veronpalautukset ovat tulleet, olisi vihdoin ylimääräistä rahaa joulusisustaa.

En pidä punaisesta väristä lainkaan, en edes jouluna. Omasta mielestäni tietyllä tapaa riisuttu ja pelkistetty sisustus on paljon jouluisempi kuin punakultainen väri-ilotulitus.

Pidän todella paljon "lumikuningatar-tyylistä": valkoista, lasia, hopeaa.. Uskomattoman kaunista.

Täysin valkoinen sisustus on kuitenkin ehkä kuitenkin ihan aavistuksen särmätön, ja saa lisää luonnetta ripauksella väriä. Minulle mieluisaan tyyliin sopii punaisen kylmät sävyt; aniliininpunainen ja vaaleanpunainen. Myös violetti on hyvin kaunis valkoisen ja hopean kanssa. Puiset koristeet tuovat sisustukseen mukaan kaunista perinteikkyyttä.

Viikonloppuna voisi olla talvisen ja jouluisen sisustamisen shoppailun aika. Tällainen sisustus toimii suurelta osin koko talven, eikä koristeita tarvitsisi heti loppiaisena pistää ullakkovarastokoppiin odottamaan seuraavaa joulua.

Jk pvä 7: Pukujapukujapukuja

2010-12-07T08:22:00.003+02:00

Kerron teille uutisen: Eilen oli Linnan juhlat!
Eli ainoa päivä kun "valtion kerma" pistää ykköset päälle ja tuhlaa valtion varoja hikisessä presidentin linnassa. Suhtaudun ko. juhlaan aika kielteisesti. Ainoa positiivinen asia niissä on puvut ja niiden arvosteleminen. Minun ja edesmenneen mummini yhteinen tapa oli haukkua ja ihastella pukuvalintoja, ja täytyyhän perinnettä jatkaa.

Ensiksi lemppareita:

Nasiman puku oli juuri sellainen, jonka itselleni haluaisin, jos saisin kutsun Linnaan. Aivan täydellinen.
Chisun puvussa oli sulattelemista. Ensimmäinen reaktio oli, että "Ei valkoista, hyi!" Edelleen olen sitä mieltä, että jokin muu väri olisi toiminut Chisun päällä ja juhlissa yleensäkin paremmin, puvun leikkauksesta tykkään kovasti. Chisulle se sopii, vaikka se paljastava onkin.

Janina Andersonin puku oli kerrassaan ihanuutta, menin siitä aivan sanattomaksi.
Leena Harkimon puvussa pidin kaikesta, väristä, leikkauksesta, materiaalista, jopa tuosta kukkasesta (tai ehkä se lemppareissa juuri siksi. Tuo puku sopi pitkälle naiselle mainiosti.

Jutta Urpilaisen Jukka Rintala -pukuun ihastuin tuon maalatun näköisen printin ansiosta.

Sitten niitä inhokkeja:

Karita Mattilan puvun dekoltee oli liikaa. Toisin kuin Chisun puvussa, tämä on jo melkein törkeä.
Vihaan niin paljon Marimekkoa ja Unikko -kuosia, että en voinut kuin inhota Marimekon suunnittelijan Ihamuotilan vaimon pukua.
Ja tuo Laura Lepistön puku. Yök! Kyseistä pukua on hehkutettu monessa paikassa. Mitä?! Siinä on ihan kaikkea liikaa. Koristeita joko ylä- tai alaosassa, ei molemmissa!

En tykännyt myöskään Taiveahon puvusta. Väristä ehkä, mutta tuo malli on hirveä.

Hou hou hou, tänään pikkujouluihin!

Jk pvä 6: Onnea Suomi 93v!

2010-12-06T14:22:00.000+02:00

Jk pvä 5: Joulukynnet

2010-12-05T18:22:00.003+02:00

Teen aina silloin tällöin viikonloppuisin siivoustöitä. Töissä käytettävät hanskat ja kemikaalit tekevät kauheuksia käsille, etenkin kynsille. Todella nätit kynnet ovat työviikonlopun jälkeen karmeassa kunnossa, kynsinauhat ovat rikki, kynnet ovat halkeilleet ja liuskottuneet ja kynsilakasta jäljellä surkuhupaisa pläntti. Olen ottanut tavaksi hemmotella kynsiäni työurakan päätteeksi, jolloin olo ei ole enää yhtään niin suttuinen.
Tällä kertaa oli aivan pakko väkerrellä jouluiset kynnet.

Ajattelin tämän kalenterin aikana listata Top-10 suosikkijoululauluani. Aloitan listaamisen tänään.
Lempijoululaulunilistani koostuu pitkälti synkistä/tunnelmallista/surullisista lauluista. Minun on vaikea sietää iloisia (=tekopirteitä) pimpelipompelilauluja. Sijalla kymmenen on Oi jouluyö. Ja nimenomaan tällaisena suureellisena tenorimiehen fiilistelynä.

pvä 4, pikkujoulusuunnittelua

2010-12-04T17:42:00.003+02:00

Tuntuu, etten ole aikoihin ollut missään juhlimassa. Ei ole ollut rahaa, aikaa tai energiaa. Onneksi minullekin koittaa nyt pikkujoulukausi, ensi viikolla on kahdet pikkujoulujuhlat, koulun ja kavereiden. Alkaa taas tuntua ihan keski-ikäiseltä, pakko päästä tuulettumaan.

Koulun (tarkemmin sanottuna ainejärjestön) bileisiin laitan varmaan H&Mn mekon, jonka löysin tänään kirpparilta kuudella eurolla

Kaveripippaloihin pistän samankaltaista värimaailmaa - lempparihameeni ja satiinitopin. Jalkaan tummat sukkikset.

Asuisteista en ole vielä aivan varma, ne onnistuvat yleensä parhaiten sen enempää suunnittelematta. Jotain mustaa ja pronssista, mutta hillittyä.

Hiukset laitan kiinni jotenkin molempien asujen kanssa, ensimmäinen asu on niin räikeä, että avonainen tukka olisi liikaa ja jälkimmäisen asun kaula-aukko on peittävä, joten hiukset kiinni ilme on raikkaampi.

Meikkiä innostuin suunnitelemaan piirtämällä:

-kimaltelevaa beigeä ja tummanruskeaa luomiväriä luomiväriä
-eyeliner, paljon ripsaria, kajalia alaripsien tyveen
-poskipunaa, korostusväriä
-hillityn väristä huulipunaa, koska silmämeikki on niin voimakas

Jee jee ja kaikkia kiinnostaa kuin kilo vanhentuneita enkelikarkkeja.

Joulukalenteri: pvä 3, jolloin jokainen uskoi joulupukkiin

2010-12-04T12:02:00.005+02:00

En ollut eilen juurikaan kotona, ainakaan niin pitkään, että olisin ehtinyt väkertää tänne luukun 3. Siispä teen sen nyt, ja luukun 4 vielä tänään myöhemmin illalla.

Eilen pidimme suunnittelemamme joulukonsertin, joka meni kivasti ja ongelmitta. Kamerani tilttasi juuri ennen konserttia, joten kuvia on turha odotella.

Kävin koulukavereiden kanssa katsomassa Rare Exportsin.
Jos on nähnyt saman sarjan alkuperäiset lyhytelokuvat, kokopitkä on taatusti enemmän tai vähemmän pettymys. Lyhytelokuvien perusteella odottaisi jotain synkkää, väkivaltaista, mustaa huumoria sisältävää. Mutta ei. Kokopitkälle leffalle oli ilmeisesti haluttu pedata mahdollisimman hyvät menestymisen mahdollisuudet maailmalla tekemällä siitä koko perheen elokuva. K15 tai K18 -materiaalilla leffa olisi päässyt täysiin oikeuksiinsa. Nyt se on enemmän tarina sankarilapsesta kuin joulupukista.

Oli elokuvalla toki hetkensä ja siinä esiintynyt huumori toimi. Alkuperäisen idean sössimisestä ja parhaan särmän menettämisestä sekä todella suurten odotusten lopahtamisesta ärtyneenä en voi antaa elokuvalle arvosteluksi kuin vain 3½.

Leffasta inspiroituneena piirsin pari joulupukkia

Joulukalenteri, pvä 2

2010-12-02T17:21:00.002+02:00

Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli...

Olemme koulussa valmistelleet muutaman viikon ajan joulukonserttia, ja huomenna h-hetki koittaa. Esitämme siis päiväkoti-ikäisille lapsille joululauluja.
Olisin itse alunperin halunnut järjestää konsertin vanhainkodissa, mutta jouduin taipumaan enemmistön tahtoon. Nyt olen tottunut lapsiystävällisempään konserttityyliin ja olen aika innoissani huomisesta.

Ensimmäisiä harjoituksia:

Kenraaleista

Ja täytyyhän meillä pukki olla!

Mikäli saan jonkun tarhantädin toimimaan kuvaajana, laitan varsinaisesta konsertista jotain kuvia.

Huominen on merkittävä jouluinen päivä myös siitä syystä, että huomenna saa ensi-iltansa Rare exports
"Elokuva niille,
jotka luulevat etteivät enää usko Joulupukkiin

Korvatunturille, 486 metrin syvyyteen on kätketty joulun tarkimmin varjeltu salaisuus. Nyt on aika kaivaa se esiin!

3. joulukuuta 2010 jokainen uskoo Joulupukkiin"

Kokopitkä leffa perustuu näihin lyhytelokuviin:

Pitkästä aikaa semmoinen leffa, jota odotan tosi, tosi innoissani.
Huomenna leivotaan myös pullaa! Paljon on siis, mitä odottaa :)

Joulukalenteri ´10, pvä 1: Joulukorttiloi

2010-12-01T15:45:00.004+02:00

Vihdoin on joulukuu ja saa luvan kanssa joulustella. Pidän täällä jonkinlaista joulukalenteria, joka tarkoittaa sitä, että kirjoittelen jotain jouluista joka päivä aina jouluaattoon asti.

Tein ensimmäiset joulukortit jo marraskuun puolivälissä, mutten olen vielä viitsinyt esitellä niitä täällä.
Sain hommakseni askarrella ja lähettää joulukortit ainejärjestömme yhteistyökumppaneille. En ole varsinaista askartelijatyyppiä sinäänsä, että en tykkää näpertelystä, vaan haluan piirtää kortteihinkin niin paljon kuin mahdollista.
Tämä joulukortti toimi korttieni inspiraationa:

Poro on tehty valmiilla leimasimella. Tein samanlaisen kuvan piirtämällä. En halunnut kortteihin myöskään montaa kerrosta erilaista paperia.
Halusin tehdä jokaisesta kortista jollain tapaa uniikin, ja tällaisia niistä tuli:

Kortit ovat oikeasti enemmän violettiin vivahtavia. Porojen koristeluun on käytetty hopeista glitter-liimaa ja hopeatussia, jolla myös taustan kuviot on tehty.

Muistattehan laittaa joulukortit postiin viimeistään 15.12!

Oodi sinkkuudelle

2010-11-30T17:16:00.004+02:00

Minua ärsyttäääääää! En ole seurustellut koskaan, ja kaikenlaista on tullut kuultua muilta ihmisiltä ja jopa omasta suustani.

"Voi kun sulla on yksinäistä ja tylsää, kun sinulla ei ole miestä." (Niin, voi mua raukkaa.)

"Tuleeko isä vaihtamaan lapun eteiseen?" (Onhan niitä muitakin miehiä..)

"Epätoivo kuule haisee kauas"

"Ai, eikö sulla vieläkään tärpännyt. Mikä sulla kestää. Oletko liian nirso? Ei sua sitten kukaan huoli kun olet vanha ja ryppyinen?" (Ai jumankekka! Onko ihan väärin vaatia mieheltä paljon, jos vaatii iteltäänkin?)

"Ehkä sussa vaan ei oo tyttöystävämatskua." (Höpö höpö, olen unelmaminiä.)

"Voin toimia amorina ja järjestää treffit yhden Mikon kanssa. Se on ollut sinkku viimeiset kymmenen vuotta. Se on ihan hyvännäköinrn, kiltti ja hauska. Jotain vikaa siinä kyllä on, kun se on vieläkin sinkku. Ehkä se on homo!" Oi, kiitos.

"Älä oo noin vaikee." Okei.
"Älä oo noin helppo." Okei.

"Ole ilosempi" Selvä.
"Ole vakavampi." Selvä.

"Oletko sä lesbo?" No mutta tietysti.

"Sä näytät aina kauheen tympeeltä" Eeeenkä..

"Oletko sä noin pettynyt miehiin? Oletko sä sitoutumiskammoinen?"

"Ihme, kun noin nätti ja fiksu nainen ei löydä asiallista miestä."

"Sä oot varmaan vaan niin pelottavan hyvännäkönen" En olisi tuosta jälkimmäisestä adjektiivista niin varma.

"Sä oot varmaan vaan niin outo."

Ei puhetta sinkkuudesta ilman Kumman kaata:

"Tuol tiskil oli yks tosi sulonen, mut vittu se oli kalat!"

"Kun mies ei urbaanioloissa pysty metsästämään eläimiä niin se metsästää naisia ja kun taas nainen ei urbaanioloissa pysty perustaan perheitä niin siihen on samastunu tää miehinen metsästysvietti ja se metsästää miehiä" "Nainen ei halua olla uhri"

"Laitetaanks hame, et tunnistaa tytöks?"

Olipa terapeuttista, kiitos!

..ja takkuinen tukka, mutta hiukset kuitenkin

2010-11-28T22:12:00.004+02:00

Aloitin hiusten värjäämisen 12-vuotiaana. Meni siis kymmenen vuotta tajuta se, että luonnollinen hiusväri on ehkä oikeasti se paras. Hiukseni olisivat välttyneet monenlaiselta rääkiltä ilman päähänpistojani. Minulla oli 12-vuotiaana suorat ja sileät hiukset, nyt ne ovat takkuuntuvat, kuivat, luonnonkiharat, kellertävät ja hankalat.

Voisi sanoa, että tyhmin päätös hiusteni suhteen oli värjätä aikoinaan mustaksi. Tämän typeryyden tein yläasteella. Enkä edes oppinut virheestäni, vaan vaalennettuani hiuksiani neljä vuotta tein saman virheen uudestaan 20-vuotiaana. Toisaalta väri sopi senhetkiseen olotilaani. Kun olen ollut onnellisimmillani, olen ollut blondi ja mitä tummempi tukkani on ollut, sitä huonommin olen voinut. Ilmiö on itseasiassa aika jännä. Olin alkuvuodesta aika maassa. Kun päätin tehdä huonolle fiilikselleni jotain, minuun iski samaan aikaan käsittämätön halu vaalentua, vaikka olin aivan hiljattain vannonut, etten enää ikinä blondaa.

Tavoitehan tietysti olisi, ettei päänsisäiset tapahtumat näkyisi ulospäin. Omaa hiusväriäni lähellä oleva väri voisi ehkä minun antaa olla oma itseni ulkopuolisista tapahtumista, kivoista tai ikävistä huolimatta.

Kävin tänään kampaajalla toteuttamassa Operaatio Luonnollinen Blondi vaiheen 7

lähtötilanne:

1)värinpoisto:ruosteenpunainen

2)toinen värinpoisto, ruma oranssi/keltainen
3)vaaleanruskea hiusväri
4)käynti kampaajalla, hitusen vaaleampi, paljon lyhympi

5)vaalentava hiusväri kotona
6)kylmempää vaaleaa kampaajalla, beige tyvi. Jatkuvaa taistelua keltaisuuden kanssa.

ja 7)...

(Ärsyttävää, miten paljon kamera ja kuvauspaikassa oleva valo vääristää.. Väri on siis semmoinen kylmä vaaleanruskea)

Tykkäilen uudesta väristäni aika paljon. Tosin tiedän tasan tarkkaan, mitä sukulaiseni sanovat uudesta lookista: "Sullahan on ihan samanlainen tukka kuin 5-vuotiaana." Kiitos kiitos. Tai no, onko se välttämättä niin paha asia?